Pulipuli, eli puhdas ruoka => hehkee iho

luennot.jpg

Näin leveesti kääpiö ja maahinen jaksoivat hymyillä kolme viikkoa sitten. Luennolla saivat kyytiä niin myrkkyroistot kuin ennakkoluulot luomukosmetiikkaa kohtaan. Positiiviset fiilarit ja uutiset jatkuvat, koska ensi viikolla voitte tulla kuuntelemaan kakkosluentoa! 

hyk_juliste_a4.jpg

Julkinen puhuminen ja opettaminen on jotain, mitä olen aina halunnut tehdä — yksi suurimmista salaisista haaveistani, joka on seurannut minua lapsuudestani asti. Se on kuitenkin unelma-aspektin lisäksi ollut asia, jonka olen kokenut erittäin pelottavaksi ja vaativaksi = mahdottomaksi. Päätin astua epämukavuusalueelle vähän väkipakolla, jotta pääsisin negatiivisista fiiliksistä ja tuntemuksistani irti — ja sain tähän projektiin suurta henkistä tukea, kun Katja oli kanssani lavalla.

Ystäväpiirissäni ei liene salaisuus, että olen hyvin puhelias ja kovaääninen ihminen. Tilanne on ollut kuitenkin aivan eri, kun puhutaan julkisesta puhumisesta — jossa olen mennyt joskus täysin lukkoon ja ollut sanaton (varsinkin, jos vastapuoli on ollut uhkaava/epäilevä/vähättelevä).

heivaa_ylimaaraiset_kemikaalit_hannamari_rahkonen.jpg

Ajatukset ovat pyörineet akselia; ”Ei minusta ole tähän…”, ”Tuskin kukaan tulisi edes kuuntelemaan, eihän mulla ole edes mitään arvokasta kerrottavaa”. Pohjimmiltaan kyse on ollut suuresta epävarmuudesta, joka on tuntunut ylivoimaiselta kaikissa julkisissa tapahtumissa, joissa pitäisi puhua spontaanisti. Nuo aiemmat ajatukseni ovat olleet viestejä itsensä arvostamattomuudesta. Ne ovat olleet jotain mitä mieleni on saanut käyttää keppihevosena ikäviä tilanteita estämään. Vaatimattomuus on hyve, joka auttaa näkemään omat heikkoudet, mutta myös vahvuudet. Ei ole väärin uskoa itseensä ja tuntuu hyvältä, kun niin on omallakin kohdalla. 

Suurin vapauttaja luennoimisen aloittamisessa itselleni on ollut sen ymmärtäminen, että minun ei tarvitse astua kenenkään eteen kaikkitietävänä. Voin mennä ja sanoa, että ”Hei, olen ihminen — hyvin epätäydellinen sellainen, mutta jotain minä tiedän ja haluan jakaa sitä hyvää eteenpäin.”

Ensimmäinen luentomme meni loppujen lopuksi todella hyvin ja ihmeekseni pystyin itsekin olemaan lavalla todella vapautunut ja jännittämättä. Palaute kurssista oli uskomattoman positiivista kaikkien kuulijoiden mielestä ja se jos mikä kannustaa jatkamaan edelleen luentojen kanssa eteenpäin 🙂

Meillä on Katjan kanssa ikäeroa yli 10 vuotta emmekä ole tunteneet kunnolla kuin vasta 10 kuukautta, mutta silti löytyy jokin ihmeellinen yhteys. Puhdas Iho-luento oli meille ensimmäinen yhteinen julkinen esiintyminen ja tuntui kovin hassulta, että kaikki synkkasi ja meni just eikä melkein. 

Katja on paljon kokeneempi puhuja kuin minä ja täytyy ihailla tuon maahisen räiskähtelevää esiintymistä ja heittäytymistaitoa, johon itselläni on vielä matkaa! Mun osuudet luennosta olivat enemmän faktapainoitteisia ja omalle luonteelleni sellaiset sopivatkin paremmin kuin räväkkää itseilmaisua vaativat tempaukset. Mutta ehkä minäkin vielä joskus 😉

meikit.jpg

Hoon ja Koon Make Up-arsenaalia… Kuvasta löytyy monta tuotetta, jotka odottavat pääsyään blogosfäärissä esittelyyn.

luennot2.jpg

Mitä minä haluan sanoa teille kaikille — ihan jokaikiselle iikalle — on tämä:

Uskokaa itseenne! Miettikää mikä on suurin epämukavuusalueenne ja pyrkikää sinne — vaikka hitaasti, mutta pyrkikää. Sitä kautta voi saada mielettömiä onnistumisen tunteita ja kehitysmahdollisuuksia. 

On aivan todella kasvattavaa munata itsensä toisten edessä joskus aivan kunnolla — suurin merkitys on lopunviimein kuitenkin vain sillä, miten asiaan suhtautuu. Ainakin kouliintuu se turha ylpeys, jos ei muuta 😉

Toivottavasti nähdään ensi viikon luennolla ihan kasvokkain, kun maahinen ja kääpiö jälleen nousevat lavalle kertomaan meidän elämässämme tärkeiksi nousseista hyvinvointi-asioista.

Tämän päivän ajatuksilla rakennetaan huomisen tekoja. Mutta tuleeko mitään mahtavuustekoja tai oman elämän huippukohtia ikinä olemaankaan, jos ajatukset itsestä ovat aina vähätteleviä, lyöviä ja negatiivisia? 

Kauneus Oma elämä Iho Vastuullisuus

Ulkomainen vai kotimainen super?

blueberry_halopieni.jpg

Toimittajat ovat viime aikoina kyselleet minulta urakalla siitä, mikä on suhteeni ulkomaisiin superfoodeihin. Onko ulkomainen superfood yhtä ekologista kuin kotimainen, millä tavalla se on parempaa/huonompaa… Tartuin härkää sarvista ja koostin pienen tietopaketin siitä mitä minä aiheesta ajattelen.

Kotimaisten supertuotteiden käyttöarsenaalistani löytyvät ainakin seuraavat:

• Miltei kaikki marjat (pitää sisällään jo todella paljon!)

• Siitepöly

• Hampunsiemenet

• Pakurikääpä

• Hunaja

• Koivuntuhkauute

• Viherjauheet

• Väinönputkiöljy + kuivattu juuri

• Ruusunjuuri

raakasuklaa_halo_pieni_aikuinen.jpg

Ulkomaisista superfoodeista säännöllisessä käytössä mm.:

• Raakakaakao

• Tocotrienols

• Neitsytkookosöljy

• Kaakaovoi

• Valkosipuli

• Inkivääri

• Spirulina, Chlorella

• Pähkinät

siitepoly_halo_pieni_aikuinen.jpg

Onko ulkomainen superfood parempi kuin kotimainen superfood?

 Tämä on mielenkiintoinen kysymys, johon on aina yhtä hauska vastata. Yleensä minulta odotetaan vouhkaamista puolesta tai vastaan, mutta sellaiseen rumbaan en lähde. Olen sitä mieltä, että kotimaisissa superfoodeissa on sellaisia ravintoaineita, joita taas joissain ulkomaisissa superfoodeissa ei ole ja toisin päin. 

Koostan itse syömisteni rungon niin pitkälle kotimaisten raaka-aineiden ympärille kuin vain mahdollista, mutta nautin myös ulkomaisten superfoodien ruokavaliooni tuomasta vaihtelusta ja monipuolisuudesta. Yhdistelemällä molempia vaihtoehtoja saadaan aika kivoja makucomboja ja vaihtelua myös ravintopitoisuuksiin ja vältytään syömästä vain sitä ”normaalia” 10-15 eri raaka-ainetta viikossa.

hedelmia.jpg

En pyri itse syömään vain ravinteita. Siksi en myöskään syö pelkästään vain niitä raaka-aineita, joilla on superfood-titteli. Pääfunktioni ruoan suhteen on ensisijaisesti syödä hyvänmakuista, elimistölleni hyvää tekevää ja maukasta ruokaa. Superfoodit ovat erinomainen, suositeltava ja maukas lisä, mutta toivoisin kaikkien muistavan, että ruoka ei ole vain ravinteita!

Onko ulkomainen superfood ekologista?

Kotimaisiin raaka-aineisiin verrattuna ei ole. Yksi tosiasia on kuitenkin se, että tällä hetkellä maailma on hyvin globalisoitunut — ja tulee varmasti edelleen myös globalisoitumaan. Suomalaisten pöytään tuodaan nykyisin ulkomailta jatkuvasti tonneittain mm. kahvia, paahdettua kaakaota ja riisiä. Lisäksi suomalaisia eläimiä (mm. porsaat, kalat) ruokitaan pääasiassa soijapohjaisilla ”ruoilla”, jotka raahataan tänne myös toiselta puolen maapalloa. Onko siis syömiemme kotimaisten eläinten syöminen ekologista, kun niillekin syötetään ulkomaista ruokaa? Enpä usko.

lentokone.jpg

Näiden asioiden rinnalla ”onko suomalainen super parempi/ekologisempi kuin ulkomainen”-keskustelu tuntuu pieneltä. Olen sitä mieltä, että kun samalla vaivalla voidaan tuoda jotain oikeasti laadukasta ja ravinnetiheää syötävää, niin miksi se olisi huono juttu — sehän vain säästäisi kuluissa?

Mihin kiinnitän itse huomiota valitessani ulkomaisia superfoodeja: 

1) Luomu! Luomu! Luomu!

Jos luomusertifikaattia ei ole, kysy valmistajalta miksi näin on. Onko tuote mahdollisesti luomulaatuinen, mutta esimerkiksi sertifikaatin hinta on tullut vastaan? 

2) Laatu!

Laatu tarkoittaa hyvää makua, ravintopitoisuutta, luomulaatua, valmistajan tietoutta tuotteista ja niiden alkuperästä. Vaivautuuko valmistaja laatuun liittyvistä kysymyksistä vai vastaako hän niihin mielellään? Laatu näkyy usein myös hinnassa.

3) Tuoreus!

Tunnustele pakkauksia ja tsekkaa viimeinen käyttöpäivä. Miltä ulkomaiset kuivatut marjat tuntuvat ja näyttävät? Ovatko jauheet vaalenneet valossa tai näyttävätkö ne muuten laimeilta aiempaan verrattuna?

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Vastuullisuus