Näin leveesti kääpiö ja maahinen jaksoivat hymyillä kolme viikkoa sitten. Luennolla saivat kyytiä niin myrkkyroistot kuin ennakkoluulot luomukosmetiikkaa kohtaan. Positiiviset fiilarit ja uutiset jatkuvat, koska ensi viikolla voitte tulla kuuntelemaan kakkosluentoa! 

Julkinen puhuminen ja opettaminen on jotain, mitä olen aina halunnut tehdä — yksi suurimmista salaisista haaveistani, joka on seurannut minua lapsuudestani asti. Se on kuitenkin unelma-aspektin lisäksi ollut asia, jonka olen kokenut erittäin pelottavaksi ja vaativaksi = mahdottomaksi. Päätin astua epämukavuusalueelle vähän väkipakolla, jotta pääsisin negatiivisista fiiliksistä ja tuntemuksistani irti — ja sain tähän projektiin suurta henkistä tukea, kun Katja oli kanssani lavalla.

Ystäväpiirissäni ei liene salaisuus, että olen hyvin puhelias ja kovaääninen ihminen. Tilanne on ollut kuitenkin aivan eri, kun puhutaan julkisesta puhumisesta — jossa olen mennyt joskus täysin lukkoon ja ollut sanaton (varsinkin, jos vastapuoli on ollut uhkaava/epäilevä/vähättelevä).

Ajatukset ovat pyörineet akselia; ”Ei minusta ole tähän…”, ”Tuskin kukaan tulisi edes kuuntelemaan, eihän mulla ole edes mitään arvokasta kerrottavaa”. Pohjimmiltaan kyse on ollut suuresta epävarmuudesta, joka on tuntunut ylivoimaiselta kaikissa julkisissa tapahtumissa, joissa pitäisi puhua spontaanisti. Nuo aiemmat ajatukseni ovat olleet viestejä itsensä arvostamattomuudesta. Ne ovat olleet jotain mitä mieleni on saanut käyttää keppihevosena ikäviä tilanteita estämään. Vaatimattomuus on hyve, joka auttaa näkemään omat heikkoudet, mutta myös vahvuudet. Ei ole väärin uskoa itseensä ja tuntuu hyvältä, kun niin on omallakin kohdalla. 

Suurin vapauttaja luennoimisen aloittamisessa itselleni on ollut sen ymmärtäminen, että minun ei tarvitse astua kenenkään eteen kaikkitietävänä. Voin mennä ja sanoa, että ”Hei, olen ihminen — hyvin epätäydellinen sellainen, mutta jotain minä tiedän ja haluan jakaa sitä hyvää eteenpäin.”

Ensimmäinen luentomme meni loppujen lopuksi todella hyvin ja ihmeekseni pystyin itsekin olemaan lavalla todella vapautunut ja jännittämättä. Palaute kurssista oli uskomattoman positiivista kaikkien kuulijoiden mielestä ja se jos mikä kannustaa jatkamaan edelleen luentojen kanssa eteenpäin 🙂

Meillä on Katjan kanssa ikäeroa yli 10 vuotta emmekä ole tunteneet kunnolla kuin vasta 10 kuukautta, mutta silti löytyy jokin ihmeellinen yhteys. Puhdas Iho-luento oli meille ensimmäinen yhteinen julkinen esiintyminen ja tuntui kovin hassulta, että kaikki synkkasi ja meni just eikä melkein. 

Katja on paljon kokeneempi puhuja kuin minä ja täytyy ihailla tuon maahisen räiskähtelevää esiintymistä ja heittäytymistaitoa, johon itselläni on vielä matkaa! Mun osuudet luennosta olivat enemmän faktapainoitteisia ja omalle luonteelleni sellaiset sopivatkin paremmin kuin räväkkää itseilmaisua vaativat tempaukset. Mutta ehkä minäkin vielä joskus 😉

Hoon ja Koon Make Up-arsenaalia… Kuvasta löytyy monta tuotetta, jotka odottavat pääsyään blogosfäärissä esittelyyn.

Mitä minä haluan sanoa teille kaikille — ihan jokaikiselle iikalle — on tämä:

Uskokaa itseenne! Miettikää mikä on suurin epämukavuusalueenne ja pyrkikää sinne — vaikka hitaasti, mutta pyrkikää. Sitä kautta voi saada mielettömiä onnistumisen tunteita ja kehitysmahdollisuuksia. 

On aivan todella kasvattavaa munata itsensä toisten edessä joskus aivan kunnolla — suurin merkitys on lopunviimein kuitenkin vain sillä, miten asiaan suhtautuu. Ainakin kouliintuu se turha ylpeys, jos ei muuta 😉

Toivottavasti nähdään ensi viikon luennolla ihan kasvokkain, kun maahinen ja kääpiö jälleen nousevat lavalle kertomaan meidän elämässämme tärkeiksi nousseista hyvinvointi-asioista.

Tämän päivän ajatuksilla rakennetaan huomisen tekoja. Mutta tuleeko mitään mahtavuustekoja tai oman elämän huippukohtia ikinä olemaankaan, jos ajatukset itsestä ovat aina vähätteleviä, lyöviä ja negatiivisia?