Onpas kepeää jatkaa eilisen jälkeen jälleen puhtaalta pöydältä, paremmalla mielellä. Eilinen oli mielelle kuin kuvaannollinen kuorinta, jonka jälkeen voi jälleen olla vastaanottavainen uusille asioille. Tänään jatkamme kuorinnan teemaa, mutta ihan fyysisessä muodossa. Kotikosmetiikka on ollut mielessäni pitkään ja nyt on tullut aika kannustaa teitäkin tarttumaan niihin tavallisiin kuiva-ainekaappien tuotteisiin, joita meiltä jokaiselta löytyy aika suurella todennäköisyydellä aina.

Kosmetiikkakirjoitukseni luonnonkosmetiikan kuorintavoiteista ovat laskettavissa alle kahdella kädellä koko tämän neljän vuoden blogiurallani. Suurin syy tähän on se, että mielestäni kaikista paras vartalon-, ja kasvojenkuorintajuttu on niinkin yksinkertainen asia kuin kahvinpurut. Nuo tummanruskeat hippuset sekä kuorivat vanhan ihosolukon tehokkaasti pois että kosteuttavat ihoa tehden pinnasta heleän ja pehmeän. Tapani on herättänyt kummastusta entisissä tyttökämppiksissäni, mutta tiedän ainakin yhden oppineen tämän asian suhteen tavoilleni. 

Yllätin toissapäivänä itseni keksimästä uuden kaverin kahvinpurujen rinnalle. Mietin keksintöni jälkeen vain sitä, miten ihmeessä en ollut keksinyt tätä raaka-ainetta aiemmin kaikkien näiden kosmetiikantäyteisten elinvuosieni aikana. Mutta nyt näiden kahden raaka-aineen ihme on aika saattaa käsikynkkää täältä evakkokodin kylppäristä kaikkien ihmisten tietoisuuteen:

Ihoa hellivä kaffihunajakuorinta

0,75 dl kahvinpuruja

0,75 dl juoksevaa hunajaa

Sekoita kahvinpurut sekä hunaja keskenään. Mikäli sinulla löytyy kaapistasi vain kiteistä hunajaa, sekoita hunajamäärän sekaan ensin hivenen kiehuvaa vettä notkistaaksesi se juoksevammaksi. Hunajaseos on valmis, kun siihen on helppo sekoittaa myös kahvinpurut sekaan. Säilytä viileässä.

Mikäli ihosi on herkkä, käytä kahvikuorintaa hellällä kädellä, älä paina liikaa. Voit antaa kuorinnan myös vaikuttaa ihollasi haluamasi ajan, hunajan ansiosta seos kyllä pysyy kasvoilla!

Stressin runtelema (taas pintakuiva) ihoni kiitti tämän kuorinnan jälkeen ruhtinaallisesti. Oman lusikkansa kasvojeni näppysoppaan on tunkenut myös eläinperäinen kilpirauhaslääkitys, joka on alkanut vilkastuttaa elimistöni toimintoja myös tällä rintamalla, mutta otan tämän sivuseikan ilomielin vastaan — toimiihan kehoni jo muutoin mainiosti. Ja niin, pintakuivan ja näppyongelmaisen ihoni ansiosta minulla on jälleen hyvä syy linnoittautua pimeinä iltoina kotispan salaisiin maailmoihin. 

Blogini puolella ei ole liiemmin teemaviikkoja vietelty, joten ajattelin korjata asian ja paljastaa teille tällä viikolla kaikki DIY-kosmetiikkavinkkini, joita aika ajoittain käytän. Jos sinulla asustelee Matti kukkarossa tai kaipaat muutoin muovipurnukoiden sijaan autenttisempia kosmetiikkahuoltovinkkejä, suosittelen seuraamaan tämän teemaviikon loppuun asti.