Fitnesshurahdus

Meidän perheeseen on rantautunut kuntoiluinnostus. Poikamiesaikoina isi harrasti bodybuildingiä, mut kun äiti tuli kuvioihin se vähän jäi ja isi möi kaikki kuntoiluvehkeet ja alkoi syömään epäterveellisemmin. Nyt se sai taivuteltua äitin antamaan isoimman makuuhuoneen harrastuskäyttöön ja on perustanut sinne henkilökohtaisen kuntosalin. Se on minun huoneen naapurissa ja pidän visusti oveni kiinni, sillä sieltä leijailee kumin, metallin ja testosteronin löyhkä. Ei sovi prinsessatyyliini.

Siihen liittyen vanhempani sitten ovat uudistaneet syömistottumuksiaan. Ei loppujen lopuksi kovin radikaalisti, mutta kaikki naposteltava ja epäterveellinen jää kauppaan.

Äiti pyrkii tekemään kotiruokaa joka päivä. Tai se on niin laiska, että tekee pariksi päiväksi kerrallaan. Isi etsii reseptejä ja äiti tekee omia versioitaan, joista isi välillä jopa tykkää.

Suurin ero on loppujen lopuksi siinä, että jos ennen puhuttiin pihvistä ja leivästä, niin nyt puhutaan protskuista ja hiilareista. Onpa sitten niin hienoa olevinaan.

Jääkaapin sisältö on melko pitkälti maitorahka-, jauheliha- ja raejuustopinoja, mehukeittoja, parsakaalia kavereineen ja kaikki muut paikat on ”täynnä” kananmunia, tonnikala- ja ananassäilykkeitä ja banaaneita, sekä jauheita (ihan laillisia) ja semmoisia. Puolet tiskeistä on sheikkereitä.

Äitillä on joku hormonihirviökausi meneillään ja se vuorotellen itkee ja riehuu. Keittiöön voisi ripustaa kyltin ”täällä on pannu ja kokki kuumana”. Ei välttämättä tarvitsisi hellaakaan..

Äiti seisoo usein peilin edessä nipistämässä raidallisia jenkkakahvojaan pihtiotteella ja huokailee ja tuijottaa minuun syyttävästi. Kehtaa nimittää pelastusrengastaan raskauskiloiksi. Anteeksi vain, mutta minä häivyin oheistuotteineni jo synnytyslaitoksella ja kaikki muu on äitin itsensä pikaruoalla keräämiä kiloja. Jos jotain, niin minä autan äitiä laihtumaan imemällä litrakaupalla maitoa. Sietäisi olla kiitollinen! Joka tapauksessa sillekin varmasti tekee hyvää tiukempi ruokavalio.

Minua kiinnostaa kyllä jo kovasti mitä aikuiset syö ja tykkään laittaa ruokaa äitin sylissä ja pyydystää haarukkaa matkalla lautaselta äidin suuhun. Kahvi olisi mielenkiintoista maistettavaa, koska äiti ja isi sanoo kulkevansa sen voimalla. Yksi aamu isin sylissä jo onnistuin tarttumaan kupista kiinni ja vetämään sen luokseni ja iskemään ikeneni reunaan kiinni, mutta sitten isi pelasti kupin itselleen. So close, yet so far.

Ehkä jotain maistiaisia olisi luvassa ennenkin, mutta vasta reilun kuukauden päästä saan tutustua virallisesti vellien ja soseiden värikkääseen maailmaan.

Tämänhetkisestä ruuasta ei ole paljoa kerrottavaa. Viikosta toiseen se on nestemäistä, valkoista, makeaa ja takaisin virratessa hapanta ja raemaista. Imeminen ei kiinnosta enää niin paljoa, mutta pakkohan se on. Pureskelemisesta äiti älähtää. Iltaisin ja päiväuniaikaan on syömisen päätteeksi ihana sulkea silmät ja zzzzz..

Lautasella kaikki näyttää värikkäältä ja herkulliselta. Omat ateriani ovat esteettisesti melko yksitoikkoisia ja ..sanotaanko niin, että maan vetovoima on uskomaton asia! ;)

Uskon, että ruoka tulee näyttelemään tärkeää roolia blogikirjoituksissani. Mutta yritän olla tylsistyttämättä teitä, vaikka itselleni kaikki värit, tuoksut ja piakkoin mautkin ovat mitä ihmeellisimpiä kokemuksia. :)