Kuvia elämäni ensihetkiltä

Meillä oli pitkä keskustelu äitin kanssa siitä, saanko laittaa joitain kuviani nettiin. Päätettiin jakaa muutama. Äiti on vähän parempi noitten kuvajuttujen kanssa, niin se auttoi, mutta ei sekään kovin hyvä ole, kun ne tuli ihan käänteisessä järjestyksessä. Mainitsen tuon seikan, mikäli epäilette minun kutistuneen kolmekuisesta takaisin äitini vatsaan..

Tämä on melko tuore. Minulla on tuommoinen hieno lelujuttu, jota voin käyttää lattialta tai sitteristä käsin. Kun niitä osia liikuttelee, tulee musiikkia. Osaan jo IHAN ITSE käyttää sitä. Minua naurattaa aina kovasti, eniten kuitenkin se, että äiti ja isi hyppivät seinille, kun toistan samaa melodiaa koko ajan.

 

Tämä on muutaman viikon takaa, kun vasta harjoittelin kääntymistä. Nythän siis osaan jo ihan yksin kääntyä selältä vatsalleen. Vaikka unissani. Ihan oikeesti, jouduin pyytään äitiä auttaan viime yönä kun heräsin väärinpäin. :/

 

Äiti antoi luvan auttaa tukan kanssa. Siitä sai hyvin kiinni, vaikka äiti leikkauttikin pitkät pätkät pois. Minusta tulee isona kampaaja. Ehkä. Tai laulaja tai käärmenainen. Onhan tässä aikaa päättää.

 

Ihan pikkupikkupiiperönä. Noista ajoista en muista paljoa, kun nukuin suurimman osan. Halusin paeta todellisuutta; kuvitella olevani vielä turvassa äidin masussa.. Nyttemmin olen huomannut, ettei maailma tälläkään puolen ole hullumpi.

 

Tässä olen vielä turvassa omassa yksiössäni, mutta äiti kävi sairaalassa, kun ne halusivat kuulla, että pieni sydämeni sykki. Hienosti sykki ja viime havainnon mukaan niin tekee edelleen.

Nyt te tiedätte, etten ole ainakaan mikään trolli, vaan ihan oikea minä. Ja tiedätte mistä olen tullut.

kiitos katsomisesta!