Meno päällä

Kyllä, olen tietoinen, ettei blogini ole päivittynyt aikoihin. Ei, en ole unohtanut sitä. Enkä hylännyt. Mutta minulla on ollut niin kovasti meno päällä, etten ole yksinkertaisesti malttanut. Sekä sellainen seikka, että äiti on ollut välillä aika kipeä ja sen jaksaminen rajoittuu minun vahtimiseeni.

Päivitänpä kuulumiset. Pääsiäisenä me oltiin äitin kanssa reissussa. Isikin suunnitteli tulla ja koira, mutta kun sitten olisi pitänyt mennä autolla ja se on aikas ärsyttävä kapistus auringon paisteessa ja pitkillä matkoilla, niin päädyttiin meneen äitin kanssa kaksistaan junalla. Me mentiin mummulaan. 🙂

Minä en siis ole käynyt ennen mummulassa, kun se on niin kaukana. Mummu ja ukki ja eno on käyneet täällä, mutta nyt kävin katsastamassa niitten mestat. Junakin oli tosi mielenkiintoinen. Me lähdettiin perjantaiaamuna tosi tosi aikaisin. Minulla oli vielä yöunet kesken ja nukuin ne loppuun turvakaukalossani. Ja InterCity-junassa me oltiin leikkivaunussa ja minä seurailin lapsia ja istuin omalla istuimella ja oli hurjan jännää!

Meillä ei ollut mukana kuin turvakaukalo ja olkalaukullinen tavaraa plus pikku pussi matkaeväille ja semmosille. Syy moiseen on siinä, että mummulassa on ihan kaikkea. Oikeesti, KAIKKEA. Siellä oli enemmän lelujakin kuin kotona ja jopa pikkuinen nojatuoli minulle. Sekä retkisänky, syöttötuoli, vaunut, ruuat, vaipat, astiat yms. Ehdotin äitille, että voitaisiin jäädä sinne, mutta isiä oli ikävä, niin me tultiin jo maanantaina kotiin.

Tapasin myös isopapan. Me otettiin semmoisia kuviakin, missä on neljä sukupolvea rivissä sohvalla. Aika hienoo. Äiti ei ole koskaan tavannut sen isoisovanhempia. No mut minulla on alkanut vierastamiskausi kuulemma, niin se asetti hieman rajoituksia olemiselle. Kas kun minä halusin nähdä äitin koko ajan. Se jatkuu vieläkin. Minulle tulee jostain syystä hirmu helposti hätä, jos en näe/kuule/haista äitiä tai isiä.

Reissussa sain toisen hampaan. Voin kertoa täsmällisemminkin, kyseessä on vasemmanpuoleinen alahammas ja se puski läpi sunnuntai-iltapäivällä, kun me oltiin käymässä enolla. Se kyläily meni sitten vähän pieleen, mutta ensi kerralla uusiksi!

Nyt muutama päivä sitten minulle ilmestyi näkyviin myös molemmat ylähampaat ja ikeniä kutittaa ja särkee niin paljon, että varmaan kaikki loputkin hampaat on tulossa perään. Ei ole yhtään kivaa!

Juu mutta sellaista. Kivoin uutinen on se, että olen päässyt liikkeelle. Ryöminkin hieman, joskin tyyliltäni muistutan kuulemma hyljettä. Eli vähän on tekniikka hakusessa. Mutta ainakin pääsen kierimään ja pyörimään ja niin minä menen ympäri huushollia, kohti moppia, imuria, rikkalapiota tai porrasjakkaraa. Ja päivisin minä käyn ”kävelyllä” pyykkitelineen kanssa. Sinne allekin on mukava parkkeerata ja vetää kaikki pyykit alas. Se on vähän niinkuin maja.

Istumaan nouseminen on myöskin työn alla. Osaan jo MELKEIN nousta itse ja pysyäkin siinä asennossa. Niin ja seisonkin melkein tukevasti vaikkapa sohvaa vasten. Äiti sanoo, että se tarvitsisi valvontakameroita joka paikkaan ja silmät selkäänkin, kun minä olen niin vikkelä liikkeissäni ja kopsauttelen itseäni minne sattuu.

Minä opiskelen myös puhumista. Olen opiskellut äänteitä ja osaan jo melko puhtaasti lausua `äiti´. Jos minulla on vaipassa ruskeaa tavaraa, selitän hyvin monisanaisesti ja voimakkaalla äänellä siitä. Ihan aina porukat ei tajua. Äiti sanoo, että minun pitäisi opiskella sanomaan kakka, jos vaippa on täynnä. Se on kuulemma helppo sana. Katsotaan! Jotkut taas väittävät, että se on semmoinen ruma sana.

Täällä oli hetken kesä ja helle. Olin kolme päivää pelkässä vaipassa kotona ja tuulettimet oli päällä ja siltikin oli kuuma. Sitä paitsi sellainen asu hidasti minua, kun hikinen vatsa liimautui aina parkettiin, niin enhän minä päässyt melkein minnekään! Sitten alkoi monsuunisateet ja nyt on taas vaatteet päällä. Pahinta näissä viikoissa on siitepöly. Äitillä on kamala allergia, eikä se viitsisi oikein pistää nenäänsä pihalle. Se aivastelee niin paljon, että sanoo saavansa sikspäkin vatsaan jo pelkästään aivastelemalla. Hah.

Nyt pitää mennä. Palaan asiaan kyllä!

Ciao!