Harkitsin pitkään äidin hankkimista. Punnitsin hartaasti asian hyviä ja huonoja puolia. Otin selvää, mitä hyötyä ja haittaa äideistä on, millaisia ääripäitä on olemassa, mitä äidit osaavat ja miten niitä voi kouluttaa. Millainen olisi vauva-aika. Lopulta päätin ottaa riskin.

En osaa vielä sovittaa äitiä mihinkään paremmuusasteikolla. Ainakin on paljon huonompiakin olemassa.

Äidin kouluttaminen on käynyt vähän oletettua hitaammin. Luulin äidin olevan aina läsnä ja palvelevan heti pienimmästäkin vihjauksesta. Joudun kuitenkin turvautumaan itkupotkuraivariin oletettua useammin.

Äitini ei ole myöskään kovin johdonmukainen reaktioissaan. Jos minusta ikinä kasvaa stabiilia aikuista, kunnia ei todellakaan lankea äidille.

Valaisempa tätä. Kuvitellaan oppimisprosessia, miten käännytään selältä vatsalleen. Se olisi saattanut mennä esimerkiksi näin: Äiti opetti muutaman viikon kääntymistä kirjaimellisesti kädestä pitäen sen jälkeen kun huomasi, että itse yritin sitä. Äiti oli tosi kannustava ja innoissaan. Kuvitellaanpa, että eräänä aamuna, vaikka eilen, olisin vihdoin saanut kammettua itse itseni ympäri niin, ettei kukaan nähnyt. Sitten äiti ei lähtenyt enää vierestäni, vaan kyttäsi ja maanitteli tekemään sen uudelleen ja uudelleen. Kuvitellaan, että silloin tällöin kokeilin, osaisinko vielä. Äiti oli vielä iloisempi kuin minä. Suorastaan haltioissaan ja sai minut tuntemaan ylpeyttä.

Illalla huomasin kuinka hauskaa se oikeastaan on, enkä malttanut pysyä hetkeäkään selälläni. Ainoa huono puoli on, että päädyn aina vatsalleni. Siinä olen jumissa ja tunnen sen ja hermostun. Äiti auttoi aina kääntymään takaisin ja siitä muodostui hauska leikki. Minun mielestäni. Niin innoissaan ollut äitini oli joka kerta vähemmän ja vähemmän innoissaan ja lopulta vain huokaisi. Mitä se sellainen on?! Mokoma ailahtelevainen ihminen.

Kääntyilemisestä väsähtäneenä kävin yöunille paljon tavallista aiemmin, jo puoli kasilta. Äiti ja isi olivat tosi mielissään. Kummasti se mieli kuitenkin muuttui, sillä aamulla kuudelta kun olin lopullisesti nousemassa, äiti ei ollutkaan enää yhtään iloinen.

Mutta tosiaan kaikki tuo on ihan hypoteettista, toivon, sillä äitinihän on aina iloinen, rakastava ja tasapainoinen..?! Juu ei.

Mihin voin tehdä reklamaation äidistä? Onkohan asialle vielä tehtävissä jotain? :/