Lentääpä aika! Nyt on tullut siis jo 5 kk mittariin. Pahemmin ei ole mitään tapahtunut viime päivinä, niin en ole tännekään tullut suutani soittelemaan.

Minä sain sitten sen hyppykiikun paikoilleen keittiön ovensuuhun. Siitä minulla on hyvät näkymät kun äiti hommailee, vaikken pitkiä aikoja olekaan kerrallaan ”roikkumassa”. Välillä äiti ja isi käy vähän antamassa vauhtia ja yrittää kutitella ja pelleillä ja nauran vatsa kippurassa. Saan siitä härvelistä enemmän irti sitten vähän isompana, mutta nyt tömistelen ja heiluttelen raajojani ja pyörin ja yritän tarttua koiran tai kissan turkista kiinni, kun ne pujahtaa ohi.

Joskus koira jää viereeni seisomaan ja meidän naamat on samalla korkeudella ja se yrittää lipoa minun naamaa ja minä taputan sen kuonoa. Teknisesti ottaen se kuulemma on hakkaamista. Mutta koira tietää, että minä olen sen pikkusisko ja minua pitää kohdella kärsivällisyydellä ja rakkaudella. Se yritti jo leikkiä pallolla kanssani, koska se rakastaa noutamista ja yrittää saada kaikki vieraatkin heittelemään sille tavaroita ja ryntäilee niiden perään. (Parketti menee muuten vaihtoon). Minä en vielä osaa tehdä pallolle oikein mitään, mutta äiti tuumi, että pian opin tönimään sitä ja hassu koira tuo onnellisena pallon parinkymmenen sentin päästä takaisin käden viereen. Se on tosi viisas koira, vaikkakin hieman iloluontoinen ja rakastaa paimentamista, sallittua tai ei. Se on ihan paras ja saa minut nauramaan hervottomasti pelkästään häntää heiluttamalla.

Kissa tunki yhtenä päivänä kanssani samaan aikaan äitin syliin. Se asetteli itsensä mukavasti ja kehräsi, kun me äitin kanssa silitettiin sitä. Minä en tiedä mikä valmistusvirhe/motoriikkaongelma kädessäni on, kun aina kun yritän silittää kissaa, sen koko nahka tarttuu mukaan ja sitten minulle jää tuppo karvoja nyrkkiin!? Äiti vahti koko ajan, miten kissa reagoi, mutta se taisi olla liian onnessaan huomiosta välittääkseen kohtaamastaan lievästä pahoinpitelystä.

Viime päivinä me ollaan tehty semmoista piilosiivousta, nimittäin käyty läpi äidin ja minun vaatteita. Pienet ja talvivaatteet säilöön ja keväisemmät kaappiin. Äiti alkaa vihdoinkin mahtumaan loppuihinkin vanhoihin vaatteisiinsa, jotka on olleet vuoden varastossa. Jotkut on vielä vähän ahtaita, ei todellakaan istu äitin päälle ja ihme kun äitikään istuu ne päällä. Mutta ainakin se on saanut pakata kaikki äitiysvaatteet pois ja joitain vanhoja vaatteita, jotka ei tule enää koskaan ainakaan näyttämään hyviltä sen päällä, se on pistämässä kiertoon.

Meillä on yksi ystävä, joka sairastaa vakavaa masennusta. Mutta se tykkää käydä shoppailemassa (toisin kuin eräät, esim äiti) ja tekee kaikkia vaatelöytöjä alennusmyynneistä. Semmoinen kuulemma piristää sitä paljon. Sitten se kantaa niitä meille kassikaupalla. Osa niistä on semmoisia, että ne mahtuu jopa äitille ja osa on sen kokoisia, että käyttäisin niitä vasta joskus 10 vuoden päästä. Ne äiti kierrättää eteenpäin, koska meillä ei ole niin paljon tilaa, että voitaisiin säästää kaikki. Onneksi suurin osa on sentään nyt seuraavan vuoden aikana sopivia. Kuten sanottu, minä tulen halvaksi tuollaisten -voisiko sanoa mesenaattien- ansiosta. Äiti miettii enää kuka haluaisi shoppailla minulle vaipat. Minä voin mainostaa sponsoria täällä . 😉

Kevät ja kesä on tulossa ja sitten tarvitsee vähän eri kamoja kuin nyt. Pikkuserkultani sain crocsit, joilla voin testata, kuinka korkealle ja pitkälle jaksan ne potkaista jalastani.

Tänään posti toi äitin ostamat aurinkolasit. Baby banz on merkki ja oikein hyvät on. Punaiset kukkakuviolla. 🙂 Äiti koitti niitä päähäni ja silloin maailman väritys muuttui ja tuijottelin vähän hämmästyneenä ympärilleni. Lasien muodot versus naamani muoto on hieman hienosäätöä vaille, joka tapahtuu luontaisesti kasvaessani. Nyt kuulin muistuttavani toistaiseksi vähän E.T:tä ne päässä. (Teille muille nykyihmisille, se on joku muka klassikkoleffa -80 luvulta. Varmaan mustavalkoinenkin, niin kuin kaikki silloin ennen vanhaan.)

Täältä on nyt suurin osa lumista sulanu ja mummun meidän pihaan syksyllä istuttamat sipulitkin (semmoiset mistä kasvaa kukkia) on alkanu puskeen vartta esiin. Lämpötila on enimmäkseen plussan puolella ja linnut laulaa, joskin äiti aina erehtyy luulemaan äänestä, että koira vinkuu pihalle pääsyä. Isi sai kevättä rintaan ja siihen iski yksi päivä pesänrakennusvietti, joka ilmeni huonekalujen siirtelemisenä outoihin paikkoihin. Mm sohva poikittain keskelle olkkarin lattiaa. What the flower, dad!?

Olen ihan innoissani, että piakkoin pääsen tutkimaan maailmaa kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta!

Ihanaa keväänodotusta kaikille lukijoilleni!