Nyt tulee unijuttuja. Olen joutunut heräämään illuusiosta, josta halusin pitää kiinni. Tähän saakka olen käytännöllisesti katsoen nukahtanut aina iltaisin äidin rinnalle ja sitten herännyt omasta sängystäni. Siitä, miten sinne olen päätynyt, ei ole mielikuvaa, enkä sitä kaipaakaan. Äitistä on tullut tosi hyvä siinä nukuttamisessa, vaikka se onkin ihan sekunnin tarkkaa puuhaa, kun tarvitsen ideaalit olosuhteet.. Nyt äiti on keksinyt, että en voi ikuisesti nukahtaa äitin syliin ja se on syöttänyt minut ja laskenut sänkyyn, vaikka olen hereillä! Äiti ei ole tajunnut, että se on ihan turha yritys. Se vain tuhlaa meidän kummankin aikaa. Lopulta äiti aina luovuttaa ja noudattaa orjallisesti traditiotamme. Eilen äiti ei tullutkaan heti katsomaan, kun kutsuin tylsistyttyäni, vaan odotti hetken ja sitten pyysi isiä meneen, jos nukahtaisin pelkästä shokista väärän ihmisen tullessa. 😉 Isiä ei paljon näillä nurkilla näy kun menen nukkumaan, joten ilahduin suuresti sen saapumisesta. Aloin heti selostamaan mitä äiti yrittää tehdä ja naureskeltiin yhdessä ja sitten isi toi minut vielä olohuoneeseen, kun ei nukuttanut. Äitin keinot on vähän epäpäteviä, anteeksi nyt vaan.

Kun synnyin, sairaalassa oli ihoviikot. Se tarkoitti sitä, että vauvat piti pitää koko ajan lähellä ja mieluiten ottaa viereen nukkumaan. Me oltiin perhehuoneessa, joten sekä äiti, että isi oli läsnä. Äiti kuitenkin pyysi minulle erillisen sängyn. Opetin äitin kahdessa yössä siihen, että en nuku omassa sängyssä. Se tarkoitti sitä, että kumpikin valvoimme ne yöt kokonaan.. Kotona äitin ja isin sängyn vieressä oli odottamassa äitiyspakkauslaatikko, joka oli pistetty oikein suloiseksi minua varten. Nukuin siinä kaikkiaan puolikkaat päiväunet. Ne hetket, kun äiti antoi minun nukkua (vai menikö se toisin päin?) aamuyöstä, nukuin äidin vieressä. Se oli oikein kätevä järjestely. Ruoka oli alle 10 cm päässä ja minulla oli oikein mukavasti tilaa. Isi nukkui äitin toisella puolella. Ne ensimmäiset viikot oli melko rytmittömiä, aikaisin nukkumaanmenoaika oli puolilta öin ja myöhäisimmillään aamulla viideltä. Plus minulla oli inhottavia vatsanpuruja, jotka estivät nukkumisen tehokkaasti. 🙁

Äitillä ja isillä oli aika huono jenkkisänky ja aamuun mennessä me kaikki kolme oltiin ”valuttu” sinne keskelle melkein kasaan ja äiti sanoi, että sillä on maksimissaan 30 senttiä tilaa nukkua ja sen käsi särkee, kun joutuu oleen yhdessä asennossa. Ja isi ei meinannut osata nukkua kun me heräiltiin ja pompittiin ylhäällä ja ravattiin ympäriinsä, koska se oli kivaa ja huusin heti, jos äiti yritti pysähtyä. Se oli kuitenkin hyvin opettavaista aikaa. Äiti oppi, että pelkään pimeää, vihaan vaipanvaihtoa yöaikaan ja hiljaisuutta. Se kokeili kaikki kikka kolmoset ja osa toimikin jopa muutaman kerran.

Sitten kun olin jotain kuukauden ikäinen, äiti sai tarpeekseen ja päätti, että nyt muutan omaan sänkyyn. Minun sänky on minun huoneessa. Se oli koottu minun huoneeseeni ennen syntymääni, kun äiti ja isi oli PÄÄTTÄNEET, että nukun äitiysboxissa ja muutan omaan huoneeseen ja pinnikseen, kun olen kasvanut siitä ulos. Sitä paitsi pinnasänky ei olisi sopinutkaan äitin ja isin huoneeseen.

Äiti muutti ensin minun kanssani. Sillä oli patja sänkyni vieressä ja ensin me nukuttiin vierekkäin siinä patjalla. Sitten äiti teki niin, että nukahdin siihen patjalle, mutta kun heräsin yöpalalle, äiti siirsi minut sänkyyn. Kun sen jälkeen on aina helppo nukahtaa. Sitten lopulta siirryimme nykyjärjestelyyn, eli nukahdin syömisen päätteeksi syliin ja äiti hellästi ja varovasti laski minut sänkyyni. Pari viikkoa äiti nukkui minun huoneessani, jotta oli sadasosasekunnissa palvelemassa, kun heräsin. Sitten se muutti takaisin isin viereen, mutta siitäkin oli vain kuusi askelta minun sänkyyni. Ja seinät on melkein paperia, joten se kuuli heti, kun heräsin ja kerroin siitä. Me alettiin heti nukkua paremmin. Äiti ei herännyt jokaiseen tuhahdukseeni ja minullakin oli rauha, eikä tarvinnut nukkua siinä pomppulinnassa..

Vähän aikaa sitten äiti ja isi muutti pois seinänaapurista, siis kun sinne tuli se isin kuntosali, ja muutti vähän kauemmas. Mutta jos minä jaksan odottaa ihan pikkuisen kauemmin, niin äiti tulee kyllä. Kuten sanottu, paperiseinät. 🙁 Ne hankki uuden sängyn ja aamuisin äiti vie minut niitten väliin nukkumaan tai lähinnä herätteleen isiä, kun vain minä saan sen hereille ilman vesiämpäriä..

Äiti havahtuu vieläkin verrattain usein siihen, että etsii unissaan minua vierestään, eikä löydä. Välillä se ns hyökkää isin kimppuun, kun se kuvittelee, että isi on minä ja olen putoamassa tai sitten, että nukkuisin niiden välissä ja isi olisi kääntymässä minun päälle. Yhtenä yönä se kävi syöttämässä minut ja puoliunessa meni takaisin nukkumaan ja heräsi hetken päästä pitäen käsiään sillä tavalla kouristamassa, ikäänkuin minä olisin maannut siinä. Sitten se säikähti ihan hirveesti, kun en ollut sylissä ja alkoi etsiä minua sängystä ja lattialta ja herätti isin ja isikin säikähti ja alkoi etsiä minua ja sitten äiti muisti, että olen omassa sängyssä. Hohhoijaa… Ennen kaikkea – isi parka!

Kerran se sitten tapahtui. Minua alkoi väsyttää hirmuisesti illalla jo kahdeksan aikaan ja äiti vei minut nukkumaan. Se luuli, että herään hetken päästä ja valvon taas aamuyöhön, mutta minä kävinkin saman tien uudestaan nukkumaan, vaikka vähän yöpalaa otinkin. Seuraavana yönä sama, mutta äiti oli aika skeptinen, että se jatkuisi. Se on jatkunut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tähän asti. Hirveen kauan jo. 🙂 Menen nukkumaan kahdeksan ja yhdeksän välillä ja herään semmoisen kolme, neljä kertaa yöpalalle ja sitten aamulla seitsemän kieppeissä (ihan vähän ennen herätyskelloa) herään, kun huomasin, että siihen aikaan näen isin, ennenkuin se lähtee töihin ja se pelastaa meidän kummankin aamun. Sitten me puuhaillaan vähän kotihommia äitin kans ja mennään päiväunille/jatko-yöunille.

Olenpas minä oma-alotteinen neiti. Ihan itse loin täydellisen rytminkin itselleni yks kaks. Kyllä minä joskus vielä alan nukkumaan kokonaisia öitäkin, älä huolehdi, äiti. Ja ehkä joskus nukahdan sänkyynkin, kun se kerran on olevinaan niin iso juttu. Whatever.

Minä voin paljastaa salaisuuden helpohkoon nukahtamiseen ja makoisiin uniin. Hurina. Niinä epävakaina aikoina, kun emme kukaan oikein olleet selvillä vuorokaudenajasta, äiti luki, että joillakin lapsilla auttaa föönin tai imurin ääni rauhoittumaan ja nukahtamaan. Mutta se nyt on vähän liikaa, että vaikkapa imuri olisi päällä koko yön, ja meidän imuri on niin äänekäs, että se olisi lähinnä pitänyt hereillä. Niinpä äiti turvautui jälleen kerran nettiin ja etsi, löytyisikö YouTubesta jotain vastaavaa. Sieltähän paljastui suoranainen aarreaitta! Mm hakusanalla ”white noise” löytyy iso määrä kaikkia rauhoittavia, rentouttavia, unettavia ääniä. Osa on jopa koliikkivauvoja silmälläpitäen tehty.

Muutama viikko me testailtiin oikeeta hurinaa ja sitten se löytyi. Se on tunnin mittainen pesukoneen ääni.

https://www.youtube.com/watch?v=En4NhOLust0

Tällä hetkellä sitä on vähän vajaa 8000 kertaa katsottu. Minä olen varmaan 1000 kertaa.. Lasketaanpas.. Melkein aina päiväunille mennessä, aina yöunille ja välillä moneenkin otteeseen, jos minua ei vielä väsytä tarpeeksi. Päiväunilla se on hyvä ajoittaja, herään silloin kun hurina loppuu. Äiti toivoo, että se olisi vähän pidempi..

Jos teillä on univaikeuksia, niin kokeilkaa hurinaa. Se on kuin taikasana tai jotain, jos vaan itkettäisi, eikä haluaisi nukkumaan vaikka olisi ihan yliväsynyt tai ei nukuttaisi, mutta olisi uniaika. 😉