Enoviikonloppu vietetty. Eno asuu kaukana ja oli kerrassaan ilahduttava yllätys, että se päätti ”pistäytyä” minua katsomassa, vaikka junamatkakin kesti viitisen tuntia suuntaansa ja siihen vielä autoilua päälle. Eno on äidin pikkuveli. Ei se nyt niin pieni ole.. Äiti on pienempi. Mutta äiti on ”tosi vanha” ja enosta on juuri tulossa virallisesti aikuinen. Istuskelin enon sylissä ja me ilmeiltiin toisillemme ja naureskeltiin. Eno filmasi minua, luonnollisestikin, ja pistin parastani peliin.

Mummu ja vaari/ukki/pappa/mikälie (se ei osaa päättää) ei tulleet tällä kertaa, mutta me lähetettiin niille tuliaisia. Minä piirsin korttiin kuvan (kuulakärkikynä ei maistu hyvälle) ja äiti kirjoitti ja sitten me pistettiin sinne kaikkia tarjottavia kahvipöydästä, servettejä ja Minigrip pussissa tarkkaa määrää kahvinporoja myöten. Myös allergialääkkeen mummulle, (vai oliko se mumma?), koska jos se tulisi meille, se joutuisi ottaan lääkkeen kun meillä on niin karvaista ja eläimellistä. Nyt se pääsi tunnelmaan. 😀

Eno lähti kun olin päiväunilla. Me kuulemma nähdään pääsiäisenä, kun minä, äiti ja isi ja ehkä koirakin lähdetään käymään mummulassa. Vanhempani stressaavat matkaa jo nyt, koska pisin matkani autossa on tähän mennessä ollut jotain 15 minuuttia.. Odotan mielenkiinnolla.

Iltapäivällä mentiin kyläileen vielä paikalliselle mummolle, joka ei siis liity äitiin, vaan isiin. Meillä oli `hitokseen hauskaa´, ja myö kaikki `romahettiin´ monta kertaa. Voi Putous sentään. Terkut vaan Antskulle, koko suku Karjalasta fanitti.

Minun serkutkin oli käymässä mummolla. Minulla on laskelmieni mukaan kolme serkkua ja jopa pari pikkuserkkua. Hetken mietinnän jälkeen muistin serkut. On semmoinen iso tyttöserkku, jolta ei tule maitoa, yritin testata ensitapaamisellamme. En erehdy enää. Sitten on kaksi pienempää poikaserkkua, jotka on kumminkin aika isoja minuun verrattuna. Ne leikki jotain ralliautoja tai jotain ja hyppi sohvalta ja juoksi ympäri asuntoa ja totesin, että jos oikeet ralliautot on sellaisia, niin en tykkää niistä. Serkuista taidan kuitenkin tykätä, koska ne on aika hassuja.

Poikaserkut pelleilivät isini kanssa. Ne on syy, miksi isille alun perinkään tuli vauvakuume, joten olen kai jokseenkin kiitollisuudenvelassa niille. Mummolassa oli aika kova meteli, ja äiti kysyi kai vähän sarkastisella äänensävyllä, että montako lasta se isi halusikaan. Äiti luulee kuuroutuvansa jo minun kohdallani. Eipä sillä kai sitten enää mitään väliä ole, onko meitä kaksi vai kuusi?

Äiti on kuullut monesta suusta kehuja tästä blogista, mutta minähän se Master Mind olen, joten kiitosta vaan kaikille. Sana on levinnyt ja vaikka tykkäämisten perusteella on ollut hankala arvioida, niin on minulla sentään jokunen lukija. Motivaatiotamme nostaisi jonkin sortin palaute?