Kirjoitanpa taas ’vessalukemista’. Hah, tiedät kyllä ketä tarkoitan. Sain selville tapasi. Jotenkin tunnen nyt vastuuta kirjoitusteni pituudesta, sillä olen kuullut, että liian pitkät istunnot voivat aiheuttaa peräpukamia.

Aasinsiltana tästä tulikin mieleeni, että eilen oltiin äitin kanssa kahdestaan liikkeellä ja äiti oppi arvostamaan yksinhuoltajia suuresti. Minä olin hieman vilkkaalla tuulella ja äiti sai keksiä tekemistä ja siinä sen aika sitten kuluikin. Minulla oli vähän ongelmia vatsan kanssa muutamana päivänä, mutta sitten pitkän yrityksen jälkeen kohtasin onnen ja autuuden ja päivien ummetus oli ohi. Olihan se hieman valitettavaa, että se osui hiljaiseen hetkeen sadan ihmisen keskellä, mutta ei pidä ilmoja pidätellä! Äiti leikki paloautoa (ylisiveä) ja syöksyi vaihtamaan vaippaani (fiksu veto) ja rukoili, etten jatkaisi urakkaa hoitopöydällä ja likaisi sievää mekkoani ja äitinkin vaatteita. No on minulla nyt sentään jotain tapoja! 8)

Neuvolakuulumisia halusitte tietää? Reissu meni oikein mukavasti ja onneksi minua ei pistettykään tällä kertaa, mutta lääkäritädin stetoskooppi tuntui melkein yhtä inhottavalle. Pituuskäyrä kulki hieman alaspäin, ei niin, että olisin lyhentynyt, mutta en sitten kai kasva niin nopeasti kuin jotkut muut. Painokäyrä sen sijaan kulki uljaasti kohti kattoa ja olen tuplannut syntymäpainoni ja siihen vielä seitsemänsataa grammaa päälle. Ei mene enää kauaa, että vaaka pääsee 8 kg yli. o/

Lääkäri määräsi silmätippoja, koska toinen silmäni rähmii. Ne ei ole yhtään kivoja. Meillä on vanhempieni kanssa oveluuskilpailu, pääseekö tipat silmään asti. Olemme ehkä tasapisteissä. 😀

Tänään vähän niinku lähdin liikkeelle. Tyylissä on vielä paljon hiomista, mutta sisulla ja kärsivällisyydellä kykenen tosiaan pääsemään paikasta A paikan B ja C välimaastoon. Äiti reagoi katkerahkolla hymyllä ja pesemällä lattian.

Muita kuulumisia pikku perheestämme: Äitin selkä on rikki, se kärsii unettomuudesta ja tukkoisuudesta ja viime aikoina sen epilepsiakin on vähän oireillut, joten se on viettänyt aikaansa eniten vaakatasossa. Onneksi osaan piristää äitiä. Keksin hauskan jutun, joka saa äidin kikattaan joka kerta. Sen myötä sain myös lempinimen kultakala. Äitin sylissä otan sen kaulasta (heltasta) kiinni ja toisella kädellä tukasta tai korvasta ja annan isoja, märkiä, äänekkäitä suukkoja sen poskelle tai mihin nyt osuukaan. Se on minun ja äitin juttu, vaikka isikin pyytelee minua suukottamaan itseään. Isillä on piikikäs naama, kuka nyt sellaista haluaisi pussata!

Jaaha, olisikohan se aika lopettaa. Päivällä lähdetään juna-asemalle enoa vastaan ja nään varmaan ekaa kertaa ihan oikean junan. Niin ja enon, joka viettää seurassani viikonlopun. 🙂 Saas nähdä mitä me keksitään!

Kas niin. Nyt voit nousta pöntöltä. Muista pestä kädet! 😉