Tammikuun lopussa päätin kokeilla kuukautta ilman alkoholia. Saattaa alkaa kuulostaa siltä, että minulla on koko ajan käynnissä joku kummallinen kokeilu, eikä se oikeastaan ole kovin kaukana totuudesta.
Joitain vuosia sitten päätin joogata joka päivä kuukauden ajan. Päivittäisen joogaamisen jakso venähti useamman kuukauden pituiseksi, koska joogasta tuli niin hyvä olo. Lisäksi olen jo usean vuoden ajan viettänyt pääsiäispaastoa, jonka muoto tosin on vaihdellut. Opiskeluaikoina kokeilin tukan pesemistä pelkällä vedellä melkein puolen vuoden ajan.
Vaikutuin taannoin Avoimen yliopiston psykologian peruskurssilla tapojen ja rutiinien muodostumista koskevasta tutkimustiedosta. Erilaiset rutiinit vaativat kehittyäkseen eri pituisia aikoja, mutta useissa tutkimuksissa uuden rutiinin toistamisen 20‒30 päivän ajan on osoitettu edesauttavan sen vakiintumista osaksi arkea.
Tämän tiedon valossa ajattelen, että kuukausi on oikein sopiva aika kokeilla uutta toiminta- tai ajattelutapaa. Kuukauden aikana ehtii ainakin antaa itselleen mahdollisuuden omaksua uutta. Toisaalta tiedetään sekin, että tammikuu ja maanantait ovat muihin kuukausiin ja viikonpäiviin verrattuina kiireisintä aikaa kuntosaleilla. Kuntokuuri ja dieetti ‒ ja säästäväisyys ‒ on houkuttelevampaa aloittaa ensi maanantaina tai ensi kuussa kuin nyt heti, samalta istumalta. Aivomme ovat mieltyneet selkeästi määriteltyihin tavoitejaksoihin.
Palaan takaisin helmikuuhun, jolloin en juonut lainkaan alkoholia. Tai, khöm, jolloin minun ei ollut tarkoitus juoda lainkaan alkoholia.
Alkoholittomuuskokeilu sai alkunsa, kun tuntui, että kaikkiin tapaamisiin liittyi vähintään lasillinen vettä vahvempaa, monta kertaa viikossa. Illanistujaiset kaveriporukalla ystävän luona: pari yhdessä jaettua viinipulloa. Afterwork: lasi tai pari viiniä, ehkä siideri. Kokkailua kavereiden kanssa: ruoanlaittopunkkua ja ruoan kanssa olut. Ja niin edelleen.
Samalla kun alkoholi on mielestäni ihana sosiaalinen relaksantti, suhtaudun vakavasti alkoholin terveyshaittoihin. Lisäksi alkoholi sopii huonosti yhteen sen kanssa, että harrastan liikuntaa monta kertaa viikossa, mieluiten aamuisin. Aamulenkki tuntuu erilaiselta, jos illalla on ottanut lasillisen tai pari viiniä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna olin aika huonosti valmistautunut kokeiluun. Alkoholittomuus tuntui ikävästi luopumiselta, enkä sitten viimeisellä viikolla enää jaksanut kieltäytyä jakamasta kavereiden kanssa ravintolassa valkkaria enkä brunssilla lasiin kaadetusta kuohuviinistä. Juhlistin kokeilun loppumista… no, voinette arvata.
Säästäväisyyskokeilun päättymistä en kuitenkaan halua juhlia tuhlaamisorigioilla. Toivon, että kokeilusta jäisi kiva ja inspiroitunut fiilis. Ehkä sen loppumisen kunniaksi järjestän vaikka kymmenen euron bileet (kaikki tarjoilut kympillä) tai villiyrtti-illallisen, tai jotain muuta säästeliästä hupia.
Alkoholittomuuskokeilusta viisastuneena olen myös koittanut jo hiljalleen orientoitua säästäväisyyteen. Jos mielessä on vaikkapa dieetin aloittaminen ‒ silloin ensi maanantaina, tietysti ‒ sunnuntaina tulee helposti mässättyä maha tarpeettoman täyteen, vain koska vielä “saa” ja “voi”. Toivon kuitenkin välttäväni tämän sudenkuopan pyrkimällä jo teroittelemaan säästäväisyyshoksottimiani.
Toinen, jo mainitsemani, opetus alkoholittomuuskokeilusta on, että ärsyttävältä tuntuva kokeilu tuskin kehittyy toimivaksi rutiiniksi.
Päätettyäni aloittaa säästäväisyyskokeilun olen alkanut soveltaa näitä havaintoja keittiössä. Olen tehnyt yksin ja avopuolison kanssa harvinaisen ahkerasti ruokaa kotona. Olen välttänyt uusien raaka-aineiden ostamista ja miettinyt, mitä kaapin antimista saisi aikaan. Pelkällä Alepasta hankitun kiinankaalin ja soijakastikepullon lisäyksellä on syntynyt jo leipää, hölskytyskurkkuja, kimchiä, tofurky-pastakastiketta, marjajälkkäriä sekä kesärullia ja maapähkinäkastiketta. Hölskytyskurkkuja ja kimchiä kokeilin ensimmäistä kertaa. Halvalla voi olla luova.
Vaikka Woltin ja ravintoloissa syömisen helppoutta tulee varmasti elokuussa ikävä, onneksi kotiruoka on mielestäni parasta. Pitää vain varautua käyttämään kokkailuun tavallista enemmän aikaa.
