Halvalla eläminen alkaa muistuttaa minua ajoista työuran alussa, kun oli suht hyvät tulot eikä juurikaan menoja. 

Pitkän opiskelijabudjettivaiheen aikana en koskaan tuntenut, että minulta olisi puuttunut mitään tai että rahaa olisi ollut liian vähän.

Työuran alussa en oikein alkuun tahtonut keksiä, mihin rahaa voisi käyttää. Matkustelin aika usein, en koskaan kieltäytynyt kivoista ehdotuksista rahan takia – ja silti rahaa oli aina tilillä yli tarpeen. 

Nyt, kun kuukausimenoni ovat alkaneet säännöllisesti ylittää kuukausituloni, on kiva huomata palaavansa nuoremman minun ajatusmaisemiin. Rahaa kuluu vähän (tänään taas 0€), mutta en koe olevani mitään vailla. 

Päivän oivallus: Vanheneminen ei automaattisesti tarkoita viisastumista. Viisautta on syytä etsiä aina. 

Päivän kuva ei liity blogin aiheeseen mitenkään. Ei tosin ole mahdotonta, että kuvan seinäkiipijät ovat köyhiä opiskelijoita. Tällaista joskus näkee ikkunasta, kun on juuri tullut kotiin.