Ahdistava viikko miltei taputeltu. Oon sekaantunu ihme projekteihin, ylimäärästä hommaa ihan sikana, ja hermo kireellä monesta pikkuasiasta. Perusduunissa kiire ja ihme sönkötystä. Pms, aina nälkä, mitään ei tee mieli, väsyttää ja suututtaa. Pikkuylläriä siellä täällä, rahanmenoa täällä, tili tyhjä. Sikana ideoita, motivaatiota nolla, Tyypin kanssa ihan eri kuva meidän ”unelmien talosta”, koirat sekoilee ja Tyyppi painaa töitä. Penskat nillittää. Tämä viikko on ollut kyllä ruuhkavuosiarjen prototyyppi. Onneksi ei aina ole tälläistä suhaamista.

Ja onneksi lasillinen punkkua ja pala suklaata korjaa kaiken tälläisen ”pienen” rasituksen mielestä. 

Siellä se odottaa. 

Pitäkää nyt ihan hitokseen peukaloita pystyssä, sormia ristissä ja havuja sängynalla että kaupat sujuu buenosti. Meinaan, sanoin meidän tämän asunnon irti, ja saattaa alkaa tulla kusi sukkaan jos joku nyt ryssähtää, koska sit meitä on kymmenen ilosta asunnotonta vekkulinaamaa. Oh jes. 

(Ei kyllä että ilahduttaa ja jännittää (jännittää hyvällä ja pahalla) samaan aikaan, ja ihan hitokseen.) 

Illan kevennyksenä mainittakoon allekirjoittaneen kutsuminen esille yleisötilaisuudessa juuri kun hän oli päässyt kiinni pääasiaan, eli pullan syöntiin. 

”No voitko sä esitellä itsesi?” 

– no itsheashisassa en ku on tää shuu täynnä phullaa… 

Ei edes hävettänyt, paljoa. Tuli se nimi ja ammattikin sieltä, kun yleisö oli lakannut nauramasta.