Lasten prioriteetit.

No tää olis tämmönen haastattelutilanne. 

– ai kiva, mä just tykkään haastatteluista! – Haastattelu on semmonen että sä kyselet meiltä kaikkea ja meidän pitää vastata. – ja sit jos ei tiedä vastausta, pitää sanoa ”ohi”. 

 

Jos me muutettaisiin niin mihin sä haluaisit muuttaa? 

T: Joonan lähelle omakotitaloon jossa on iso piha

K: Lähelle koulua, jossa on iso piha, saa haravoida ja on omenapuu.

 

Minkälainen teidän mielestä olis kiva talo? 

T: Valkonen, jossa on sininen alapuoli. Jossa on kaikki mitä minä tarvitsen, kuten legot ja playbladet, karkkikaappi, kirjoja, isojen palapelejä. Semmonen missä on oma sänky, ja Jorgos (lisko). Kirjoituspöytä lähelle Jorgosta. Semmonen pieni keittiö, ja iso olkkari. Ja mä haluaisin katsoa televisiosta kultakuumetta. 

K: Semmonen mis olis iso olohuone, jossa olis paljon tilaa temppuilla. Ja iso keittiö mihin mahtuis tää ruokapöytä. Iso kaappi mihin mahtuis vaatteet ja lelut, ja pieni kaappi missä vois olla karkkeja. Mä haluaisin myös hienomman sängyn, se olis semmonen musta. Ja mulle iso huone, ja paljon säilytystilaa. Ja iso pöytä mihin mahtuu paljon tavaraa. 

 

Minkälainen piha olis teistä kiva? 

T: Semmonen missä on tramppa, ja jalkapallomaalit, ja sit vois pelaa sählyä. Ei yhtään puita. Mustikkapensaita. Tai oikeestaan kaksi puuta. Aitoja että koirat voi olla siellä. 

K: Mä haluaisin semmosen missä on leikkimökki. Trampoliini. Semmosen omenapuun mihin vois laittaa keinun. Vadelmapensaita. Ja jalkapllomaalit. 

 

Mikä olis huonoa jos joutuis muuttaa muualle? 

T: Ei mikään. 

K: Joutuis vaihtaa kavereita, koulua ja jengiä, 

 

Mikä olis hyvää? 

T: Sit mä saan joka päivä pizzaa ja juoda kokakolapillimehuu… Ei vaan. 

K: Ainaki mulla olis uus järjestys mun huoneessa. Olis isompi piha. Sais ehkä uusia tavaroita. Ja uusia kavereita. Ja sit omassa pihassa kukaan ei rikkois majoja eikä lumiukkoja. 

 

että näillä spekseillä. 

Pojan, 5v. prioriteetit: urheilu, teevee, ruoka

Tytön, 8v. prioriteetit: sisustus, säilytystila (!), omenapuu

 

Mutsin katsetta avartava haastattelu tietyllä tapaa. Palkaks saatte myslijälkkärin. Kiitos osallistujille. 

 

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään

Kääk! Pelkääjän paikalla – Laura Lehtola

Olin suunnitellut yhteistyöpostausta ystäväni, kirjailija (ym.) Laura Lehtolan kanssa, koskien hänen esikoisteostaan ”Pelkääjän paikalla”. 

No eihän me olla päästy sinne päinkään. Anteeksi. Koska mä ostelen tässä taloja ja pyöritän firmaa nimeltä perhe, ja hän kirjoittelee kirjojaan, ja pyörittää omaa sirkustaan. (Koska nähdään btw?) 

Olin ajatellut esitellä vähän kirjaa ja sen aiheuttamia ajatuksia, ja kysellä Lauralta sitä legendaarista ”Miten meni, noin niinkun omasta mielestä?” …No edelleen tätä tapausta saadaan odotella tovi. Tämä oli vaan teaser.  

Mutta! 

Laura Lehtola on valittu Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi! 

Finalistien esittely huomenna kello 13 Helsingin kirjamessujen Aleksis Kivi-lavalla. Käy katsomassa mitä Lauralla on sanottavaa. 

image.jpg

Laura Lehtola (s.1978) on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja tekniikan lisensiaatti. Hän on työskennellyt mm. tutkijana, ohjelmistopäällikkönä ja tennisopettajana. Yksityiselämässään hän on äiti, vaimo ja innokas autoilija. Esikoisromaani Pelkääjän paikalla sai alkunsa vahingossa.

[Kuvat: Otava, radio Helsinki. Speksit: Otava.]

image.jpg

 

(Kerroin viimeksi Lauralle kuinka todella ihailen sen taitoja panna sanoja paperille, sillä on niin persoonallinen, sarkastinen ja kuivakka, toteava, mutta niin lempeä ja lämmin tyyli. Kerroin kuinka mustakin on hauska kirjottaa, tätä blogia esim. mutta tällästä ent.lähiömutsin-adhd-avautumis-päiväkirja-tyyppistä räpellystähän tämä vaan on. ”Ei mutta, onhan sullakin semmonen OMA tyylis.” kertoi Laura. No nii just. Mähän sanoin. Lempeä. Sarkastinen.) 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Ajattelin tänään