Tytöt jahdissa
Meidän tytöt sählää jossai jengissä!
He he. Koiraneidit lähti porukoissa fasaanileirille. Kuvissa ottavat tuntumaa huudeihin ennen pellolle lähtöä. Sain luuriin jo ekakuvan nuorimmaisesta metsästysliivit päällä pojottamassa pusikkoa häntä ja kuono valppaana. Ihan tänne saakka tuntuu jännitys siitä miten koiralapsilla leiri sujuu. Ihan harrastusmielistä touhu on. Tyypillä ei ole aselupia, enkä mä missään tapauksessa syö enkä suolista mitään kanalintua. Edellisten reissujen saaliit on pakastimessa ainoastaan harjoittelua varten. (Naapurien huviksi kannan toisinaan metsään kuollutta fasaania sukkahousuissa.)
En olis muutama vuosi takaperin ajatellut että joku päivä istun sohvalla jännittämässä etäältä miten joku/jotkut saa fasaaneja pongattua/listittyä. Metsästys toki on mun kirjoissa paljon hyväksyttävämpää kun lihan tehotuotanto ravinnoksi. (Sanoo entinen vegetaristi.) Silti Tyypin ”lintujapyssy”- emoji-viesti aamutuimaan jäi kaihertamaan mun mielikuvitusta. No, on taito osata sulkea pois mielestään ne karmivat yksityiskohdat ja eettisesti epämiellyttävät asiat, ja ottaa se ”myötä- ja vastamäessä”-kannustusasenne…
