Eilen: ”Mitä papuja sä pystyist kuule syömään? Ku pitäis vähän tät ruokavalioo vähän rustaa, ei se nyt oikeen vetele että yks aikuinen elää täällä makaroonilla ja pizzalla vaan!”
Tänään: ”Mitä ruokaa sä haluat että tuon kaupasta?”
……
”Myöhästyit! No nyt tulee sitä pizzaa. Nii että. Aloitetaan se terveellisyys sitten vaikka maanantaina. Morjens!”
Söin tänään seisovassa pöydässä. Söin siis seisten, lieden ääressä.
Ts. Tyyppi on kuumeessa ja söin itse iltaruoan tehtyäni 4 koirain iltalenkkiä… Siinä vaiheessa kun lonkat huusi hoosiannaa, hikeä pukkas pintaan ja vatsa huusi ruokaa.
…jännitysmomenttina vikalenkin päättymiseen asti oli se, riittääkö mulle ruokaa ensinkään. Vanhasta tottumuksesta tein pitkästä aikaa italianpataa, enkä ehkä ihan muistanut että kasvavien urheilevien lasten perheessä yks normisetti katoaa aika tarkkaan viimeistä murun myöten.
Kädet täristen riivin kylmää pataa naamaan lusikalla suoraan kasarista. (En yhtään raapinut pohjaa muru! Vannon!) Pienet rippeet jäi jäljelle.
Notes to self.
A) Syö ajoissa.
B) Siirry määrällisesti isompiin ruokiin.
…mutta kyllä se vaan maistuu. Kylmänäkin. Perusmättö.
