Nyt olis vähän tämmönen fiilis! 

Uudet työt on haastavia ja antavat hyvää virtaa elämälle. Pää on kaikesta tiedosta ja firman labyrintista sekaisin kun kuuluisa Haminan kaupunki, mutta kovaa menee ja on kivaa. 

Kovaa meni myös talo-osiossa. Olen pyytänyt alustavia tarjouksia, laatinut budjetteja, guuglettanut pönttöuuneja ja vanhoja ovia, aikatauluttanut tulevaisuutta. Kunnes tänään tajusin että homma on aika 50-50, voihan olla että jollain on varaa huutaa enemmän röttelöstä kun meillä. Melkein masennuin.

Nyt tuijotan tuota vanhaa lasinalusta, jossa selkeesti minä ja ystäväni Leena ja Anna ja joku kolmas vedetään blue nunia stobeista, ja meillä on elämän kivaa. Ja. Mietin että elämähän menee niinkuin menee, eikä tässä ole hävittävää. Ainoastaan voitettavaa. 

Tapahtukoon sinun tahtosi ja sillai. 

Kohtalon käsiin, ja aamen. 

Tyyppi lähtee reissuun aamulla. 

Älä ihmettele beibi jos tässä flowssa ostan vahingossa talon sun poissaollessa.

Älä myöskään ihmettele jos keittiössä on tyhjä valkkaripullo kun palaat. 

Äläkä ihmettele jos grilli on sotkettu, ja penskat nukkuneet majassa. Jos täällä on käynyt vieraita kyläsillä, jos tavarat on vaihtaneet taas paikkaa. Älä ihmettele jos jääkaapissa on viisi järsittyä juustoa, eikä ”mitään ruokaa”. Älä ihmettele jos pyykit on pesty taas ihan väärin, ja sänky petaamatta. Älä ihmettele jos tuolit ovat taas lisääntyneet, tai jos koirien herkut on lopussa. 

Hyvää reissua kulta. 

Mä koitan istua rauhassa tässä sohvannurkassa.

(…mutta kun on tää flow ja thirst for life! )