Mulla on elämässä naisia…

You’ll never walk alone. 

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

Mulla on elämässä naisia, joiden kasvoissa näen omat piirteeni. Naisia joilla on samanlainen nauru, samanlainen huumorintaju ja samat muistot. Naisia joille voi kertoa elämästä kaiken. Naisia joiden lapset on samasta muotista kuin omat. Naisia jotka rakastaa mun lapsia kuin omiaan. Naisia jotka kutsutaan kaikkiin juhliin, niitä naisia joille soitetaan kun elämä potkii. Naisia jotka puhuu, huutaa, laulaa ja nauraa, naisia jotka osaa kuunnella. Naisia olla on samat elämän perusarvot, mutta omat tavoitteet, urat ja elämät. Naisia joiden keskelle olen syntynyt, naisia jotka muistaa asioita niiltäkin ajoilta joista mulla ei itsellä ole vielä muistoja. Naisia joiden kanssa rakennetaan yhteisiä muistoja jatkuvasti, meille, meidän vanhemmille ja meidän lapsille. 

Meillä oli taas serkustapaaminen viikonloppuna.

Oi ne on niin mahtavia hetkiä, aina! Otetaan vähän viiniä, seikkaillaan, jutellaan ja nauretaan. Tänävuonna oli hölöpölö – Helsinki- cruise, viiniä kirkon portailla, ja illan istumista rauhallisessa baarissa. 

Sen verran oma ilta jäi lyhyeksi, että voin kertoa ettei yhtälö väsymys + päivystysvuoro + huono syöminen + liika viini ollut nyt ihan jees kombo. Ol.len.kaan. Koitin lähennellä baarin arabialaista jo kello kaksikymmentä, ja hipsinkin aika reippaasti siitä mutsille ja faijalle arabialaista halimaan. Sinne nukahdin, ennen yhdeksää turvaan vessan kaakeleille. Kaikista kamalinta oli etten pystynyt (luitteko! Pys.ty.nyt!) viestimään kenellekään minne katosin. Lopputulemana Tyyppikin joutui keskellä yötä selvittelemään missä vaimo luuraa. Nolottaa tämä niin valtavasti, että viiniä en ota enää ikinä! Jos nyt vähän joku yökkää, ei sen väliä, hauskempaa on muilla seuraavalla kerralla, mutta se muille aiheutettu huoli. Hyi! Ensimmäinen ja viimeinen kerta moista rilluttelua tällaiselle kunnolliselle ja tunnolliselle keski-ikäiselle kantahämeeläiselle perheenäidille. Nii. 

 

– Voi paska, pitäis nelikymppisen akan ny osata syödä! Moitti Tyyppi kun käytiin iltaa kotona läpi. …onneksi se ei mitään siitä juomisesta sanonu. *wirn. 

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli

Ruma ja kiukkunen

Meidän piti mennä koko perheen voimin penkkiurheilemaan lauantaina. 

Mä en pystynyt lähtemään, koska olin ruma ja kiukkuinen. 

Sen sijaan ryysin likaisissa verkkareissa ruman naamani kanssa RTV:n alekorille, ja se kreisi joka sinne tapetteja lätkii, oli lätkinyt alhintoihin vielä -50%!!! Woooow. 

Poimin rullia kassiin ku mummo halpaa kahvia. Kalleimmat kympin rulla, halvimmat 0,5 euroa. 

Koska makkarissa oli aika karmeahko, öööö, marmorijäljitelmä(?)-tapetti, nitkutin Tyypiltä lupaa hyökätä seinän kimppuun. (Mamma, sä voit laittaa ne hienot yläkertaan jos et saa alas lupaa. Yläkerrassa sä saat tehdä just niinkun haluut! Tiesi poika kertoa.) 

image.jpg

Tyyppi olikin kuitenkin nii iloisesti päästään sekasin, [blame it on LOMA!] että antoi mulle vapaat kädet. Makkarin suhteen. 

Tättärää! 

image.jpg

image.jpg

Niii! 

Mä olin niinku hihku kurkuss että ”en kestä että saan herätä täältä joka aamu! Kui siistii!” 

Tyyppi oli niinku että ”mitäs **ttua me tehdään noille muille seinille?!” 

Kaikki aikanaan kulta! Siellä alekorissa on vaikka mitä aarteita muihinki seiniin! 

 

image.jpg

Sit vielä: ”Et sä kulta oo ruma. Kato ostin sulle kukkia.” 

Aaaaaaw.

…joskus ihan kannattaa vapaasti olla hapannaama jos siltä tuntuu. Ja mähän olen. Nii. 

Suhteet Sisustus Oma elämä DIY