Mainokset ja yhteistyöpostaukset

( Eli ei mikään mainosnaama.)

Lähtikö ne typerät mainokset jo pois tekstin keskeltä? Lily blogipohja on kerrassaan mainio alusta lätistä joutavia (tai kirjoittaa asiaa, niinkun jotkut muut tuppaa tekemään). En vaan ole vielä tajunnut, enkä jaksanut ottaa selvää läpsähtääkö Lilyn kautta mun hengentuotteiden yläpalkkiin random-mainoksia, vai nappaako sivusto jotain aihepiiriin sopivaa sisältöä. 

Mietin tässä asioita joita voisi mun naamalla ja julkisella päiväkirjalla mainostaa mielin määrin, voisi olla

– suomen luonto

– urheilutapahtumat

– lasten vaatteet

– suklaa 

– alkoholiton olut

muutamia mainitakseni. Taidenäyttelykin tuossa ylhäällä lämmitti mieltä. 

 

Mun blogi paljastui juuri äskettäin vähän laajemmalle väelle, ja ne äimisteli mitä tällä tienaankaan ja mitä kaikkea saankaan yhteistyöpostauksista lahjoituksina!? Rakkaat ystävät ja kylänmiehet, mun palkka tästä blogin pitämisestä on se, että isi pääsee lukemaan, ja ne kaksi muuta lukijaa osaa painaa sydämen kuvaa tekstin päällä. Ja tietty ne tilanteet kun itse selaan tätä ”päiväkirjaani” taaksepäin ja muistelen ilosia hetkiä ja sattumuksia. 

image.jpg

image.jpg

Tällä naamalla ja näillä arjen kohelluksilla voisi tehdä toki yhteistyöpostauksista extremeä kestävistä lastenvaatteista, huonon ihon hoitotuotteista tai remppasälän kokeilusta. Koiranrään ekologiset pesuaineet pääsisivät myös ultimaattiseen testiin. Samoin gore-kengät tässä ympärivuotisessa jopoilu-elämässä. 

Ja itseasiassa. Tämä naama voisi seuraavaksi vastaanottaa myös pari tonnia soraa, ja postata siitä kuinka se veikan kanssa lennätetään lapiolla pitkin pihaa ilman pohjatyön (ja huolen) häivää. Voisin myös postaa ensikeväänä siitä kuinka moni kivi rinnepihasta vielä löytyy. Wink wink, Rudus! 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Paita ja peppu, ja loppumaton länkytys

Älli ja Tälli, eli Kisu ja Tappi on aina olleet kun paita ja peppu. Leikkineet ja pelanneet yhdessä. Tukeneet ja kannustaneet toisiaan. Mutta sitten tapahtui jotain. Ehkä joku väistämätön kasvuvaihe. 

Muuton tapahtuessa ajateltiin että minityyppien olisi hyvä nukkua samassa huoneessa alkuun, että muutoksen keskellä uudessa ympäristössä ne saisivat toisistaan turvaa…. Ja mitä vielä. Älytöntä kinaa, ärsyttämistä, riitaa, tai tauotonta painia, huutoa ja sekoilua. Ainoa positiivinen asia mitä tästä löydän, on se, että kiltti poika osaa/on oppinut pitämään puolensa napakkaa siskoaan vastaan. Mutta kun kaksi jukuripäätä iskee yhteen, niin voi pehva sitä loppumatonta länkytystä! 

Tuutillinen shaibaahan piilee siinä, että skidien ”pitäis oppia olemaan” ennen syksyä, kun sitten niitä yhteisiä ”ilman aikuista” tunteja alkaa kertyä kun perheessä on kaksi koululaista. 

Keräsin niille ”reilukaveri”-haasteen, ja saldona kahden viikon jälkeen on yksi ainoa hymynaama, kundilla, joka antoi siskolleen kiusaamisen anteeksi. Hip hurraa! Älykkäämpiä ohjauksellisia tapoja päästä tästä vaiheesta eteenpäin? Kenelläkään? …ja juu, ei puheet auta. On koitettu, vasta sataan kertaan. 

Paskamutsi, eli meikäläinen, tänään ystävällisellä äänellä ilmoitti, että elokuussa kun mun loma koittaa, jossei tyylissä ole muutosta, voidaan tehdä niin että Älli ja Tälli voivat keskenään harjoitella yhdessäoloa kotosalla, kun mä fillaroin jäätelölle tai maauimalaan. Koska jossain vaiheessa sen yhteiselon on sujuttava, jotta syksystä selvitään. 

image.jpg

Hyvin me vedetään! Not. 

Hyvinvointi Hyvä olo Vanhemmuus