Koska mä nyt pyöräilen osan työmatkaa, piti tietysti pyöräilyvarustusta päivittää.
Valo ja lukko pyörään löytyi Prismasta työmatkalla.
Tarvitsin myös ”pyöräilyhanskat”.
Hastran skimbahanskat pitkällä ranneosalla oli just mitä tarvitsin. Vaikka vanha alehaukka bongasi nämäkin alekorista, jäi hintaa -70% alella sen verran että nämä on elämäni kalleimmat hanskat. Ja parhaat! Vihaan sormien palelua, mutta vielä enemmän vihaan ranteisiin iskevää viimaa. Nyt ei talvipyöräillessä tarvitse kärsiä!
(Tyyppi moitti hanskoja suuriksi. Mutta suuret on mun kädetkin. Vähän liioitellut tämän kokoiselle naiselle. Ostin Budapestistä itselleni nahkahanskat eräänä vuonna, koska olin nähnyt eräällä naisella junassa elegantit nahkahanskat sievissä pienissä käsissä. Halusin olla kuin tuo nainen. Ostin siis kauniit hanskat. Jotka mun lapiokourissa näyttää työmiehen duunihanskoilta. Siitä on elegance kaukana. Hmh. Olis pitänyt arvata. Mutta sepä toinen tarina se.)
Hankintalistalla oli reppu myös. Kånken on mun suosikki, mutta tässä elämässä oli ”pyöräilyreppu” tarpeen. Reppu johon mahtuu viikonlopun safkat, reppu joka kestää vettä, ja joka kantaisi myös mun kypärää suosiolla.
Löytyi! Skandinavian outdoorstoressa oli alessa (Haukka! Haukka!) tämä eleetön kaunokainen.
Isot vetoketjut!
Isot taskut! Eritellyillä osioilla ja pikkutaskuilla!
Hengittävä selkä!
Sadesuoja!
Integoidut avainklipsit!
Kypäränpidike! (Koiran pikkareiden näköinen härpäke, jolla kypärä kiinnittyy tuohon päälle. Ja mä tunnen itseni kilpikonnaksi sitä kantaessani!)
Ei nainen muuta tarvitse! Varsinkaan tällainen työmatkapyöräilijä!
Kerroinko että pyöräilymatka on hurjat 5-6km suuntaansa? Ja alla kitisevä Jopo.
Ei sen väliä, hyvät varusteet tekee arjesta mukavaa, ja mukavuus toki ennen kaikkea.
…mietitään pyörän vaihtoa sitten keväämmällä…
