Teneriffa – La Gomera – Teneriffa
Tässä pieni matkakertomus reissustamme kuvien kera. Enjoy!
Aloitimme lomamme Teneriffalta. Ensimmäiset viisi yötä olimme Playa de las Americasissa, joka on saaren eteläisen puolen suurin turistikohde, ja sen kyllä huomasi. 24h-kauppoja joka kulmassa, samoin kaupustelijoita jotka yrittivät väkisin myydä rihkamaa. Baareja ja ravintoloita, niin ja niitä turisteja. Itseäni eivät ihmiset haittaa, enemmänkin ehkä se kaikki siinä ympärillä, mitä turistien paljous tuo mukanaan. Sitä oli kuitenkin turha murehtia ja nautimmekin ajastamme parhaamme mukaan. Harmillisesti ensimmäisenä iltana reppuni, jossa oli mm. järjestelmäkamerani, jäi vahingossa taksiin ilman mitään yhteystietolappuja. Useat puhelinsoitot taksikeskukseen useana päivänä eivät tuottaneet tulosta, ja kun lopulta olin jo täysin menettänyt toivoni, saapui hotellillemme suomalainen nainen, joka oli tullut lentokentältä miehensä kanssa samalla taksilla kanssamme. Pariskunta oli ottanut reppuni talteen ja nyt siirtyessään samalle alueelle jossa meidän hotellimme sijaitsi, oli nainen lähtenyt etsimään paikkaamme ja sattumalta osunut juuri oikealle kadulle. Suuri kiitos heille!
Päivisin lähinnä haahuilimme ympäriinsä, yhden päivän lojuimme rannalla, muuten oli aika pilvistä. Hotellissamme, tai mikä apartamento se ikinä olikaan, oli oma keittiö joten joka ateriaa ei tarvinnut syödä ravintolassa, mikä oli suuri plussa. Uusi vuosi vaihtui Los Christianosissa musiikin soidessa ja ilotulitusten paukkuessa, ja ilta päättyi homobaarin tanssilattialle kotikulmillemme. Seurana oli tuttuja jotka sattumalta olivat samaan aikaan Teneriffalla.
Matkustimme lautalla pienemmälle ja paikallisemmalle La Gomeran saarelle seuraavaksi viideksi yöksi. Saavuimme sinne sunnuntaina, ja pienessä Hermiguan kylässä oli tuolloin erittäin autiota. Ihmisiä ei näkynyt juurikaan ja kaikki paikat olivat kiinni. Onneksi oli ruokaa mukana, myös siellä meillä oli keittiö. Seuraavana päivänä pääsikin taas kauppaan, ja illalla kävimme vuokraamassa polkupyörät pariksi päiväksi. Nämä seuraavien päivien pyöräreissut olivatkin ihan omaa luokkaansa, niin hyvässä kuin huonossakin.
Tiistaina sää oli puolipilvinen ja lämmin, ja lähdimme innoissamme polkemaan vuoristoteitä pitkin kartta mukanamme. Alku meni ihan hyvin autoteillä liikkuen, mutta päädyimme jollekin kapealle, kiviselle ja kiemurtelevalle kinttupolulle joka välillä kulki täydessä rämeikössä. Erityisen raskaat ylämäet jotka olivat uskomattoman haastavat raahata pyöriä mukana, polkeahan siellä ei tietenkään voinut. Korkealla vuoristossa ilmakin on ohuempaa joka vaikeutti matkantekoa entisestään. En pysty edes sanoin kuvailemaan, miltä se tuntui. En ikinä lähtisi tuolle reitille toistamiseen, ainakaan pyörän kanssa :D Mutta hyvä että teimme sen, sillä maisemat olivat aivan uskomattomat ja otimme paljon valokuvia. Kun vihdoin pääsimme takaisin asfaltoidulle tielle, pääsimmekin kovaa vauhtia pyörän selässä alas takaisin kylälle. Kokonaisuudessaan reissu kesti noin viisi tuntia ja kilometrejä kertyi aikalailla.
Seuraavana päivänä lähdimme katsastamaan La Gomeran hienoa kansallispuistoa Garajonayta. Otimme taksin ylös mestoille ajatuksena polkea pyörillä sieltä takaisin, sen verran kauempana alue oli. Kun pääsimme perille, alkoi sataa vettä, ja se ei sitten loppunutkaan muutamia taukoja lukuunottamatta. Korkealla oli tietenkin myös todella kylmä, varsinkin kostealla säällä. Pyörimme jalkaisin jonkin aikaa metsäpoluilla ihmettelemässä, kunnes luovutimme ja heitimme pyörät taksin kyytiin. Kylmissään vuoristoisen tien polkeminen alas Hermiguaan olisi ollut sateessa ihan kamalaa. Useamman tunnin saimme kuitenkin tähänkin reissuun kulumaan.
Seuraavana päivänä oli aika siirtyä La Gomeran pääkaupunkiin San Sebastianiin yhdeksi yöksi ennen lauttamatkaa takaisin Teneriffalle. Näille päiville sekä uuden vuoden aatolle osuivat varmaankin koko reissun parhaimmat päivät sään puolesta. Kaupunki oli oikein mukava ja ennen lauttamatkaa pääsimme toistamiseen rannallekin, ah. San Sebastianissa olisimme mielellämme viipyneet pidempäänkin. La Gomeralla ylipäätään oli paljon rauhallisempi ja paikallisempi meininki kuin Playa de las Americasissa.
Viimeiset neljä yötä Teneriffalla majoituimme El Medanon kylässä/kaupungissa ja reissun ainoassa keittiöttömässä hotellissa. Kumpikaan meistä ei muistanut, miksi ihmeessä olimme valinneet näin. Onneksi jäljellä olevat säilyketomaattimurskat ja muut sai pakattua mukaan Suomeen. Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi ja muuten hengailimme lähikulmilla. El Medanossa oli paljon lapsiperheitä ja paikallista väkeä, iltaisin musiikki raikasi kaduilla ja lapset ja koirat juoksivat ympäriinsä iloisina.
Ensimmäisenä autopäivänä kiersimme koko Teneriffan saaren. Myös tällöin oli hyvin aurinkoista, täydellinen sää. Ajoimme ensin pohjoiseen ja pysähdyimme pääkaupungissa Santa Cruzissa. Siellä kävimme jonkinlaisessa kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka läheisyyteen sattumalta parkkeerasimme. Muuten kaupunki ei houkutellut kiertelemään ja jatkoimme matkaa Puerto de la Cruziin, joka oli ihan toista maata. Viivyimme siellä useamman tunnin käppäillen ja rantakahvilassa istuen. Sieltä matka jatkui Santiagon Los Gigantesille, jossa aurinko jo laski. Aika pian hyppäsimme takaisin autoon ja päätimme reissun takaisin hotellille.
Seuraavan pävän autoretki suuntautui Teneriffan korkeimman vuorenhuipun (hieman alle 4 kilometriä) El Teiden maisemiin. En osannut ollenkaan odottaa, miltä siellä näyttäisi. Kuvia tuli otettua paljon ja oli ihana ajella kiemuraisia vuoristoteitä. Ihan lumisella huipulla asti emme käyneet, mutta Teiden ympäristö itsessään oli erittäin kiehtova kaikessa karuudessaan – kuvat puhukoon puolestaan.
Kaikenkaikkiaan loma oli siis oikein onnistunut, mitä nyt en viimeisenä päivänä ennen matkustusaamua päässyt pilvisen sään vuoksi rannalle, kuten olin suunnitellut ja se vähän harmitti. Mutta virtaa ja inspiraatiota tästä kaikesta kyllä sai, nyt jaksaa taas pimeän vuodenajan läpi. Ja eikun suunnittelemaan ensi talven matkaa…
Muut matkaan liittyvät postaukset: