Äidin kasvimaalla, raparperin alla…

 

Meillä on tällainen kasvimaa ”anoppilassa”. Sisältäen näitä ja vaikka mitä muuta. Vietin viikonlopun siellä pari viikkoa sitten, ja olin aivan mykistynyt kun käytiin poikaystäväni kanssa hakemassa juureksia seuraavan päivän ruokaa varten. Katseeni kiinnittyi heti punakaaleihin, joiden lehdet hehkuivat sinivioletteina. Iltayhdeksältä oli jo hämärää joten kuvatkin ovat sen mukaiset, mutta voi pojat ne näyttivät kauniilta. Ihastelin muitakin kasvimaan värejä ja jälkeenpäin naurattikin miten kiinnitämme huomiota niin eri asioihin. Poikaystäväni on oikea viherpeukalo ja onkin hoitanut suuren osan kasvimaan hommista tänä vuonna. Hän varmasti keskittyy ihan muihin asioihin kun taas minä visuaalisena tyyppinä ihastelen ensimmäisenä erikoista väriä, valokuvaan (onhan sitä kerättävä inspiroivaa materiaalipankkia jatkuvasti!), kiertelen, mietiskelen ja lopulta kysyn ”Mistä näistä vihreän sävyistä tykkäät eniten?” :D

Onni on saada syödä puhdasta ruokaa. Ja mies, joka sitä kasvattaa. Taitavat olla toukat samaa mieltä!