Kuka meillä siivoaa?

En minä ainakaan. Muutin vasta äskettäin poikaystäväni kanssa yhteen asumaan. Poikaystäväni on hyvin järjestelmällinen ja siisti ihminen. Hän ei voi sietää sotkua tai lojuvia tavaroita. Myös minä olen pitänyt itseäni suhteellisen siistinä. Tykkään, kun asiat ovat järjestyksessä ja pöydillä ei notku viikon ruoka-astiat.

Sain kuitenkin vastaani aivan toisen luokan siisteysintoilijan. Aloin kuulla hiljaisia muistutuksia siitä, että käytän liikaa mukeja ja meikkini jäävät usein pöydälle lähtiessäni jonnekin. Yhden kerran päällä pidetyt vaatteet eivät meinaa löytää tietään sopivalle paikalle makuuhuoneen nurkasta. Ajattelin, että nätisti nurkkaan viikatut vaatteet olisivat ihan ok. Eivät ne ole.

Olemme tässä pikkuhiljaa päässeet perille toistemme tapoihin ja toiselle tärkeisiin asioihin. Kun muuttaa toisen kanssa saman katon alle, on hyväksyttävä kummankin tavat toimia. Minä haluan opetella laittamaan tavarat paikoilleen heti käytön jälkeen ja haluan oppia juomaan samasta lasista useammin kuin kerran. Vaatteillekin olisi pian löydettävä sopiva paikka. Vastaavasti toivon, että poikaystäväni kunnioittaa minulle tärkeitä asioita. Minä haluan, että kotimme tuntuu kodilta ja siellä on sellaisia asioita, jotka tekevät siitä kodikkaan. Haluan, että värit sopivat toisiinsa ja sisustus on meidän näköinen. Haluan, että meidän kodissa asuu onnellisia ihmisiä.

Tämä kaikella rakkaudella poikaystävääni kohtaan. Hän on aivan ihana. Hän on opettanut minulle niin paljon elämästä. Minä myönnän, että monet hänen ideansa ovat parempia kuin omani. Rakastan häntä enemmän kuin mitään.

– Hanna