Yksin kotona

Tänään poikkeuksellisesti ilta yksin kotona. On muuten todella outoa, kun töistä kotiin tullessa vastaan ei tule 2,5-vuotiasta jatkuvasti äänessä olevaa ikiliikkujaa, innostunutta koiraa ja stressaantunutta miestä. 😀 Toisaalta tietysti ihanan rentouttavaa ja pitäisi osata nauttia tästä harvinaisesta vapaaillasta. Tuntuu vaan, että se menee hukkaan normaali kotitöitä tehdessä.

Ja kyllä tässä toisaalta huomaa, miten paljon perhettään rakastaa, vaikka toisinaan mielessään toivottaakin jokaikisen sinne missä ei aurinko paista. Ja miten mukavaa on tuntea itseään tarvituksi. Nyt mulla on vähän turhake olo täällä. 😀 Olen ennenkin äitikavereiden kanssa miettinyt, että mitä sitä oikein tekikään kaikki illat ja viikonloput ennen lasta?!