Ylen A-studiossa on tänään erittäin mielenkiintoinen aihe: Onko hyvinvointibuumi mennyt jo yli.
Itse olen kiinnostuneena seurannut aiheesta vellovaa keskustelua mm. täällä Lilyssä. Myös tämä Hesarin artikkeli nuorten naisten ulkonäköpaineista oli herättävää luettavaa. Elina Kiikko antoi uusimmassa Me Naisissa yhdet kasvot aikuisiän syömishäiriöille.
Vastareaktio yliterveitä elämäntapoja korostavalle nykymuodille on mielestäni ihan.. hm.. terve. Kultainen keskitie olisi tietysti tässäkin asiassa paras. Tuntuu, ettei sitä enää nykyaikana vaan tunnu löytyvän vaan olet joko sohvalla sipsiä mussuttava laardiläjä, jonka kuntoilusaavutukset koostuvat jääkaapille lyllertämisestä tai itseopiskellut fitness-puoliammattilainen, jolle herkutteluhetki tarkoittaa banaanilettuja ja joka korvaa taco-kuoret salaatinlehdillä. Mihin tämä maailma on mennyt, oikeasti?!
Osittain minusta kaikki johtuu siitä, että ihmisillä on yksinkertaisesti liikaa aikaa keskittyä epäolennaisuuksiin, kuten ruokavaliolla ja kuntoilulla hifistelyyn. Toisaalta myös esimerkiksi ravintoarvoihin liittyvä tieto on nykyään valtavan helposti saatavilla sekä netissä että ruuassa itsessään: kuka ei tunne syyllistä oloa vaikka napatessaan kylmäaltaasta jäätelön, jonka ilmoitetaan sisältävän 15% päivittäisestä energiantarpeesta?
Lisäksi yhteiskunnan sosiaalinen paine on meille kaikille -ehkä varsinkin naisille- aivan hirveän kova. Lehdet ja sosiaalinen media luovat mielikuvaa täydellisestä naisesta, joka pumppaa salilla harva se päivä ja viilaa ruokavaliotaan täydellisyyteen asti sekä muistaa blogissaan hehkuttaa, miten ihana olo pumppirääkistä taas tuli ja miten herkulliselta selleristä ja goji-marjoista surautettu smoothie maistuukaan sen jälkeen.
Itseäkin aihe on liipannut läheltä: lähihistoriastani löytyy suoraan sanoen epätervettä suhtautumista syömiseen ja kuntoiluun. :/ Parempaan päin kuitenkin ollaan menty pikku hiljaa jo jonkin aikaa. Suren kyllä kovin sitä, etten tunnu enää pystyvän suhtautumaan ruokaan vain ruokana: yhtenä osana ihmisen normaalia elämään, vaan ruoka tarkoittaa itselleni vitamiineja, hivenaineita, hiilareita, rasvoja ja protskua. En mielelläni syö epäterveelliseksi mieltämääni ruokaa muuta kuin erikoisherkkuna, mikä välillä rajoittaa elämää, vaikka yritän parhaani mukaan tällaista käytöstä välttää.
