”Mun koti tyhjä on”

Nyt olen face-to-face tuon elämän happamamman ja karvaan puolen kanssa; miten kevät viikonloput tuntuvatkin niin ahdistavilta, kun töiden jälkeen ajelen tyhjään kotiin mukanani Prisman kauppakassi, jonka sisällöstä jokainen voi päätellä, että tuo todellakin asuu yksin. Tuntuu niin perin surkealta ottaa kärryjen sijaan kori ja ostaa ruokaa vain itselleni. Onhan tuossa puolensa, rahaa ruokaan menee vähemmän ja kuten aikaisemminkin olen maininnut, saan syödä ihan mitä itse haluan. Rahaa toki jää sitten enemmän kaikkeen omaan; voin hyvällä omalla tunnolla käydä varaamassa itselleni kasvohoidon tai ostaa ihan muuten vain uuden paidan. 

Töissä ihmiset eivät tiedä elämäntilanteen muutoksestani, enkä jaksa heille sen syvällisemmin selitääkään, lievää kummastusta tietenkin herätti esimerkiksi eilen, kun suostuin vapaaehtoisesti olemaan perjantain iltavuorossa. Ja mikäpä siinä, saan paljon paremmin tehtyä aamulla kotityöt ja yöllä töistä tullessani pääsen suoraan nukkumaan, eikä turhaan murehtimiseen jää aikaa, kun on valmiiksi jo niin väsynyt, että unille tie vie melko nopeaan. 

En siis mitenkään häpeä tilannettani, enkä ole yksinäinen, vaan ahdistaa tämä päättymätön kierre ja syiden etsintä, miksi suhteeni eivät kestä? En juuri nyt tunne kaipaavani ketään uutta miestä kuvioihin pitkään aikaan, kyse ei ole siitä. Olenko hankala, onko miehet, joiden kanssa yritän parisuhteeni rakentaa hankalia tai heillä on enemmän tai vähemmän vaikea suhde takanaan ja sitoutuminen on heille suuri tabu? Itse kyllä tahtoisin perheen, mutta naimisiin en koe pakottavaa tarvetta mennä, eikä asioiden etenemisellä mielestäni olisi edes kiire. Kokevatko miehet minut kenties uhkana? Olen ollut aina melko itsenäinen ja opetellut tekemään asioita jos en ole aikaisemmin niitä osannut. Kädessäni pysyvät niin raivaussaha, maalitela kuin kaulinkin. Onko vain niin, että itsevarmuuteni pitäisi olla jäätävän alhaalla, jotta miesten ”pelastan pulassa olevan prinsessan” vietti heräisi ja pysyisi koko suhteen ajan? En vain pysty olemaan naivi, naisellinen ja avuton, sillä se ei vain kuulu luonteeseeni, mutta ilmeisesti tuolla itsevarmuudellani menetän ne viimeisetkin mahdollisuuteni. 

Ehkä myös katkeransuloista tunnetta oikein lisää luulosta luuloon oleva harhaluulo, että tämä x-ukko on tälläkin hetkellä jossain ”kahvilla”, uuden, potentiaalisen naisen kanssa.  

Itse pääsen nukkumaan tänä yönä kuorsaavan koiran viereen. Oujee!

 

Kommentit (1)
  1. Parisuhde on tuskallinen yhtälö. Se ei toimi kuin hetken ja sitten se on ohi. Kun suurin omistamisen onni ja kaasu ovat haihtuneet jäljelle jää vain väljehtynyt pierun haju ja kohta ei ole muuta kuin tyhjä yksinäisyys ja sitä seuraava epätoivo ja pohdinta siitä miksi taas meni pieleen. Lohdutuksen sana väliin. Tarpeeksi monta kertaa kun peräkkäin yrittää niin taisteluväsymys ja ikä hoitaa homman loppuun siten, että loppuelämä mennään sillä kortilla mikä käteen on jäänyt oli se sitten vaikka mustapekka. Sitten kuolema vihdoin helpottaa ratkaisemattoman kysymyksen tuskan.

    Kädellisten ihmisapinoiden sukuun kuuluva ihminen ei ole perimältään lähimpien sukulaistensa puolelta yksiavioinen parisuhteessa elävä laji. Gibboni joka on ainoa yksiavioinen ihmisapina on erottautunut omaksi haarakseen 22 miljoonaa vuotta sitten. Lähimmät sukulaisemme simpanssii ja kääpiösimpanssi bonobo ovat moniavioisia tai itseasiassa eivät elä missään erityisessä omistavassa esineparisuhteessa vaan parittelevat keskenään laumana ja naaraat käyvät myös parittelemassa vieraissa laumassa ovulaation aikaan. Olisikohan näillä mitään tekemistä parisuhdeiden huonon keston selittäjinä.

    Dna ero näihin kahteen simpanssiin on 1,6%. Meillä on yhteinen esi-isä, josta olemme tämänhetken tietojen mukaan eriytyneet 7 miljoonaa vuotta sitten. Sen verran lisään vielä anatomiaa, että kädellisten ihmisapinoiden, joihin mekin kuulumme, naaraiden sukupuolielin sijaitsee yleensä takapuolella paitsi ihmisellä ja bonobo simpanssilla, jolilla se sijaitsee etupuolella. Bonobot ovat täysin promiskuiteettisia, eli seksuaalikäytös on lauma seksuaalisuutta ja naaraat ovat samalla tavoin kuin ihmisnaaraat koko kuukautiskierron ajan valmiita seksuaaliseen kanssakäymiseen urosten kanssa. Toki ilman ihmiskulttuurin rasitetta bonobo naaraat parittelevat koko päivän eri urosten kanssa. Tietysti syödä välillä täytyy.

    Mahtaisko nyt olla niin, että Aatamista ja Eevasta alkanut tarina on pelkkä huijaus maximus,jossa ihminen on esineellistetty siten, että on saatu aikaan luonnollisen seksuaalisuuden katoaminen nykyiseen parisuhde malliin. Uskovaisuuden kadotessa parisuhteen onttous on alkanut tulla näkyviin eikä se enää näytä toimivalta ratkaisulta. Tyhjyys parisuhteessa sitten täytetään kokoajan hankkimalla lisää tavaraa ja ostettuja kokemuksia joilla sitten voidaan hetkellisesti täyttää kokoajan sisällä vellovaa tyhjyyden tunnetta. Uskonto on ollut hyvä plasebo tähän tarpeeseen, mutta sen ontto sanoma ei enää riitä kun tarina ei enää kanna. Geenit huutaa takaisin laumaa joissa esineelistetty omistava elämän tapa oli tuntematon. Koskahan ihminen lakkaa näkemästä itsensä ja muut esineenä? Ja kauanko tämä planeetta ja sen muut elävät olennot kestää tätä ihmiskunnan esineiten tehtailua ja keräilyä, jolla ihmiskunta peittää jotain kiellettyä omassa olemuksessaan?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *