Jos  tästä kaikesta pitäisi löytää jotakin positiivista, niin kuukauden yksinasumisen aikana olen löytänyt montakin asiaa, mitkä ovat itseasiassa ”tosi jees”. 

*Ei enää kellontarkkoja päivällisaikoja tai tiettyjä ruokia=minä, valmisruokakammoaja olen sortunut äitientekemään tai HooKoon valmisruoka-annoksiin, jotka todellakin nopeuttavat ja helpottavat arkea. Mitä järkeä on ostaa 400g lihaa, tehdä valtava määrä ruokaa ja syödä sitä pari päivää työeväänä sekä vielä illalla töiden jälkeen? Pidän ruoanlaitosta, mutta tällä hetkellä suon siitä itselleni pienen vapauden. 

*Kukaan ei urputa vaatekasoista=töistä tullessa voi todellakin huoletta heittää työvaatteet läjäksi lattialle/tuolille/sängylle, ilman, että kukaan urputtaa huolimattomuudestani. Ja selvennykseksi; en elä sikalassa, vaan siivoan jälkeni.

*Saan käyttää juuri niin imeläntuoksuista huuhteluainetta kuin itse haluan=tällä hetkellä käytössä hyvinhyvin naismainen Softlanin aromatheraphyn Passion sen sijaan, että lorauttaisin huuhteluainelokeroon jotain hyvin neutraalia.

*Voin nukua päikkärit ihan koska vain=kukaan ei ole hätyyttelemässä mihinkään.

*Salille reenaan, vaikka keskellä yötä=kun kukaan ei ole illalla odottamassa, mikäpä siinä on reenatessa epänormaaleihin aikoihin, kun työajatkin sen sallivat.

*yö/kotivaatteissa oleilu pitkälle iltapäivään hiukset pystyssä=ei sillä, että kolmen-neljän vuoden yhdessäolon aikana enää tarvitsis näyttää jok apäivä kovin hehkeältä, mutta tällä hetkellä on uskomattoman vapauttavaa kuljeskella luolanaisen näköisenä viikonloppuisin säärikarvat rehottaen. 

*ystävien xtempore kahvittelu=ei todellakaan tarvitse miettiä, milloin on sopiva aika kaverien tulla parantamaan luokseni maailmaa. Ei ole ylimääräisiä korvapareja kuulemassa heidän syvimpiä salaisuuksiaan. 

*Saan sisustaa niin mustavalkoharmaasti kuin haluan=tuntuu, että näillä elämäni miehillä on paljon feminiinisempi sisustusmaku kuin minulla, joten aah, mikä vapaus oli astella Ikeaan ja ostaa kaikkea ”väritöntä” sisustusroinaa, vain itselle. 

Tässäpä näitä tulikin pitkähkö lista, mutta jokaisesta olisin valmis aikanaan luopumaan tai ainakin hieman hölläämään, jos sellainen tilanne tulisi, että vielä jollekin miehelle kelpaisin. 

Oma tavoitteeni olisi nyt olla katkeroitumatta muiden onnesta ja ihqudaa-perhe-elämästä, vaikka joka puolella tulee vastaan raskaana olevia entisiä luokkakavereita ja Facebook on tulvillaan heidän hääkuviaan. Yritän omilla pienillä aktiviteeteilläni saada arkeen jotain sisältöä, mutta pitkälti tällä hetkellä se noudattaa linjaa työ-salireeni-nukkumaan. Viikonloppuisin ja pyhisin ehkä näen ystäviä, mutta pitkälti ystäväpiiri on perheellistä, joten tälläinen nobody hukkuu vauvantuoksuiseen arkeen ja parisuhdekuvioihin. 

Vuosien kerrostaloasumisen jälkeen pääsin muuttamaan rivitaloon, joten se mahdollisti myös sisäisen viherpiipertäjän paluun. Muut kun ”kylvävät” keväällä vauvansiemeniä, minä yritän saada elämäni ilon Auringonkukkien avulla 🙂