4. ominaisuutta, josta et ole vielä kuullut!
<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/14858473/?claim=sp383t286zr”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
Kädet täristen hän avaa koneensa ja naputtelee ensimmäiset rivit alustalle, heti sen jälkeen hän joutuu pyyhkimään kaiken, koska olihan se nyt aivan paskasti kirjotettua. Eli aloitetaas uudestaan.
Kerrotaan nyt sitten aluksi parisen faktaa, jotta näppäimistön takojan persoonallisuutta saadaan hieman avatuksi.
Ikä: 29. Onneksi tuo lapsenpyöreyttä on jäänyt kasvoihin sen verran, että minua luullaan järjestelmällisesti suurin piirtein 21-vuotiaaksi. Huono puoli lapsenpyöreydessä on se, että tarakalla se on muuttanut muotoaan selluliitiksi, joka lienee jämähtänyt paikoilleen. Mietin vain että jos tässä joku päivä kokeilisi sen selluliitin sulattaa, niin vanhenisiko siinä samalla että alkaisi näyttää ihan ikäiseltään, luultavastihan kaikki ensimmäisenä lähtisi naamasta ja tisseistä. Toistaiseksi tyydyn kuitenkin juniorin naamaan, perä ei ole vielä laajentunut niin paljoa, etteikö sitä saisi verhoiltua piiloon.
Sijainti: Espanja-Marbella. Jos nyt satun välillä näyttämään hädin tuskin maitoviikset karistaneelta, niin kyllä se jonkunlainen kolmenkympin kriisi ilmeisesti kuplii tuolla pinnan alla. Piti lähteä se ihan tänne asti toteamaan. Alunperinhän tulin tänne opiskelemaan graafista suunnittelua, mutta koska koulu maksaa vuodessa siivun vajaan kymppitonnin ja opetuksen laatu oli lähinnä YouTube videoita, tein pikaisen uudelleenarvioinnin ja päätin keskittyä kauppatieteiden opintoihin etänä. Graafikosta grynderiin, ehkä joku näkee siinä pienen pienen eron, mutta itse saan välillä henkisiä orgasmeja, kun asiat loksahtavat paikoilleen ja ymmärrän mitä olen yrittänyt opiskella.
Parisuhdestatus: Sinkku. Ikisinkku, eikä mikään sellainen Sara Sieppi tyylinen ikisinkku joka nappaa Roope Salmisia tuosta vaan, vaan oikeasti kunnon vanhapiika. Seurusteluehdotukset aiheuttaa välittömän kroonisen tulehtuneen kutinan, jota kestää niin kauan että mies on heivattu pois kuvioista. Kaverille kävi joskus, että hän sai mieheltä lähetin tuoman sydänilmapallo lähetyksen kotiinsa, reaktio? Tunki pallot mahdollisimman nopeasti piiloon vaatekaappiin, ei uskaltanut avata kaappia kuukauteen ja ei ikinä enää ota kontaktia lähettäjään. Tuon kaverin kanssa vedellään nykyisin kylmiä nakkeja sunnuntaina sohvalla krapulassa ja katellaan ruotsalaisia miljonääriäitejä sekä ihmetellään että miksi meillä ei ole poikaystävää.
Lemmikki: Täysin ja totaalisen läheisyysriippuvainen villakoira. Tottunut lentomatkustaja, tienaa varmaan oman lentoyhtiön kanta-asiakaskortin ennen minua. Pepe on kastroimaton kääpiöpuudeli, joka välillä naisen himoissaan aiheuttaa lähistön asukeille kuulovaurion, ei siksi että itse pitäisi meteliä, vaan siksi että minun äänijänteeni venyvät äärimmilleen, kun karjun sitä pois nylkyttämästä, nuolemasta, tai muuten vain epäsopivasta tahi nolosta lokaatiosta.
Keittiössä asustaa tällä hetkellä myös jäätävän kokoinen kotihämähäkki, jolle en ole vielä antanut karkotusmääräystä, joten senkin voinee laskea lemmikkeihin. Yritin googlettaa asuuko täällä mitään vaarallisia kahdeksanjalkasia. Googlen mukaan mustaleski viihtyy alueella, joten olen yrittänyt iltaisin tiirailla, että minkä värinen tuon keittiöpäällikön selkämys onkaan ja onko tarpeellista ottaa torakan karkotus aineet käyttöön sen kanssa. Toistaiseksi olen toteuttanut live and let live politiikkaa, mutta ilmeisesti kavereiden tullessa kylään joutuu tämä lemmikki häädön kohteeksi.
Tässä minä, moi! Tukka on yleensä sekaisin ja naamaa on sivelty korkeintaan pyyhkeellä aamuisin, joten suhteellisen realistinen otos. Urheiluvaatteet sinänsä puoliksi lavastusta, enhän minä käy muuta kuin koiran kanssa lenkillä, trikoot on vaan niin helkatin helpot asusteet.
Tässä on Pepe, suoraan biitsiltä. Tukassa ei ole ponnaria, niinkuin äkkinäinen saattaisi kuvitella, vaan kyseessä on trendikäs man bun. Sportataan molemmat mahdollisimman sekaisella tukalla.