3+1 syytä, miksi Yle-kohusta kannattaa kiinnostua

Eilen aamulla Ylen ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen sekä Juha Sipilän viestipommituksen kohteeksi joutunut politiikan toimittaja Salla Vuorikoski ilmoittivat eroavansa tehtävistään. Molemmat ilmoittivat syyksi sen, etteivät he koe voivansa toteuttaa journalistista vapauttaan esimiesten tiukassa ohjauksessa. 

Se on huolestuttavaa. Tässä muutama syy, miksi. 

1. Meidän on voitava luottaa siihen, että mediassa asiat kerrotaan mahdollisimman totuudenmukaisesti. 

Etenkin, kun kyse on verorahoilla rahoitettavasta julkisesta mediasta. Viime vuosina kaikenlainen valemedia on noussut joidenkin mielestä valtamediaa uskottavammaksi tiedonlähteeksi, eivätkä tämänkaltaiset uskottavuuskriisit varsinaisesti hidasta kehitystä. Johtavien uutismedioiden pitäisi osoittaa tekevänsä entistäkin kriittisempää journalismia, kääntävänsä sen viimeisenkin kiven, eikä ryhtyä yhdenkään puolueen tai vaikuttajan äänenkannattajaksi. Valehtelua voi olla myös kertomatta jättäminen.

2. Poliitikkojen haastaminen mediassa ei ole ajojahti.

Kuten Bluestocking-blogin Minja jo totesikin,  ei pidä uskoa Sipilän populistisia heittoja siitä, kuinka häntä vainotaan mediassa. Sipilä heittäytyi marttyyriksi sanomalla, että ”Minä kyllä kestän, että minua hakataan median puolelta.”  Eikä hakata, vaan toimittajat tekevät työtään. On eri asia retostella perheen yksityisasioilla tai vaikka kansanedustajan verkkosukkahousuilla, kuin vaatia avoimuutta ja vastuullisuutta politiikassa. 

Syyttämällä mediaa ajojahdista saa lukijat helposti näkemään poliitikot altavastaajan asemassa, jossa pahis onkin yhtäkkiä liikoja kyselevä toimittaja. Eikä ole. Suomessa muutenkin kohdellaan poliitikoita mediassa varsin kiltisti, joskus liiankin.

3. Median pitäisi kääntää katseensa sinne, minne muut eivät osaa katsoa.

Ylen oletettu poliittinen ohjaus on erittäin huolestuttavaa siksi, että ilman kattavaa sananvapautta meillä ei oikeastaan ole toimivaa demokratiaa. Jos media ei nosta sisäpiirisuhmurointeja etusivuille, kuka muukaan sen tekisi? Ei se sinne itsestään nouse! 

Media on meidän filtterimme maailmaan, sillä kaikkea ei voi itse selvittää. Se, mikä nostetaan uutisaiheeksi, on arvovalinta. Samoin se, mitä ja miten siitä kerrotaan. On huolestuttavaa, jos uutisointia ei enää ohjaa kansalaisten oikeus tietää, vaan Ylen esimiesten halu olla kertomatta.

+1 Poliittiset kysymykset pitäisi viedä loppuun asti. 

Median ongelmana on, että se pyörii hetken uutisaiheiden ympärillä, minkä jälkeen ne painuvat unohduksiin. Yle-kohukin luultavasti laantuu aikanaan. Pelkkä kohu ei kuitenkaan tarkoita, että asialle olisi oikeasti tehty mitään. Mediassa retostelu on tietysti ikävää, mutta vielä ikävämpää on se, jos pelkkä ongelmien esiin nostaminen ei johda varsinaisiin toimenpiteisiin.

Kriittinenkin juttu on loppujen lopuksi vain sanahelinää, jos se ei johda muutokseen. Kymmenien loistavien ja kriittisten Talvivaara-artikkelien ja jopa kahden aihetta käsittelevän elokuvan jälkeen hallitus esimerkiksi päätti jälleen kaataa 100 miljoonaa kaivoksen kehittämiseen. Se alkaa tuntua lähinnä absurdilta.

Muistatteko vielä Olli Immosen? Kyseenalaisten kommenttiensa jälkeen Immonen erosi hetkeksi Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä, mutta ei muuta. Asia unohtui.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *