Huonot feministit

badfeminist.PNG

Kuvassa myös kirjaan mitenkään liittymättömät liljat, koska ne matchasivat kanteen ja todistusaineistoksi siitä, että mullakin oli joskus blogiuskottavia leikkokukkia

Pidän kirjoista, jotka joskus tekevät olon vähän epämukavaksi. Hyvä kirja saa mielikuvituksen liikkeelle tai herättelee ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Kroonista maailmantuskaa poteva antaa erityisplussan, jos kirja lisäksi puuttuu yhteiskunnan ongelmiin. Ymmärrän, että varsinkin paljon lukevat haluavat joskus riippumattoon kevyempää lukemista, niin minäkin joskus. Tusinadekkareilla ja chick-litillä on oma paikkansa, enkä yhtään vähättele sitä. Pääasiassa luen kuitenkin niin vähän, että haluan kirjan herättelevän ajatuksia. Aikaa tai kiinnostusta välittömästi lukemisen jälkeen unohdettaville kirjoille ei oikein ole. Jos haluan heittää aivot narikkaan, katson mielummin telkkarista Temptation Islandia (en tosin tiedä onko tämä nyt joku sosiologien helmasynti, mutta siitäkin tekisi mieli tehdä jotain purevaa yhteiskunnallista analyysia).

Pohdin joskus, annanko blogin perusteella vähän raskassoutuisen kuvan itsestäni. Suhtaudun intohimolla yhteiskunnallisiin asioihin, mutta osaan kyllä myös nauraa, paljonkin, jos joku sitä nyt tämän blogin paatoksen perusteella keksi epäillä 😀 Raskaat ajatukset on välillä hyvä tuulettaa räkänaurulla. Siksi Roxane Gayn Bad Feminist on juuri sellainen kirja, josta pidän: ajankohtainen, herättelevä ja hauska. Huumori ei tylpistä kritiikin terää, vaikka en kirjaa humoristiseksi kutsuisikaan. Kirja on erinomainen sekoitus akateemista kulttuurikritiikkiä ja henkilökohtaista pohdintaa. Kirjaa lukiessa tulee mieleen ne tulikivenkatkuiset viinilasin äärellä käydyt maailmanparannuskeskustelut, joita kavereiden kesken käymme viikonloppuiltaisin. Gay tekee teräviä huomioita asioita, joita en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi: pohdinnan kohteena on niin tosi-tv, Robin Thicken Blurred Lines, Hollywood-elokuvat kuin feminismin ongelmatkin. Kirjassa on paljon asiaa etuoikeuksista (privilege, ”etuoikeus” kuulostaa vähän tönköltä…) Jos olet koskaan kokenut feministisen akateemisen analyysin vaikeastilähestyttäväksi, tämä kirja sopii sinulle. Suosittelen tätä, vaikka koko feminismi tuntuisi luotaantyöntävältä (mitä sen ei pitäisi olla, jos tasa-arvo kiinnostaa, mutta kuitenkin).

Kirja koostuu monesta eri teemaan keskittyvästä lyhyemmästä luvusta, joten se sopii hyvin bussimatkalukemiseksi, täyttämään päivän toimettomia hetkiä. Kun kirjan voi pureskella pala kerrallaan, ei tiukkakaan asia tunnu ylitsepääsemättömältä. Suosittelen!

Kulttuuri Kirjat Syvällistä