Vapauttakaa vapaa-aika tehokkuusajattelusta!
Vuonna 1930 ekonomisti John Maynard Keynes esitti, että tulevaisuuden työntekijät tekisivät vain kolmituntista työpäivää. Keynesin haavekuvissa automaation ja teknologian kehityksen myötä vähiin käyvä työ jaettaisiin tasaisesti kaikkien kesken. Kolme tuntia päivässä luulisi täyttävän jokaisen työinnon, Keynes intoili.
Lisääntyvä vapaa-aika toisi kuitenkin mukanaan uudenlaisia ongelmia: miten käyttää kaikki tuo käsiin jäävä aika merkityksellisellä tekemisellä?
Keynes oli oikeassa lisääntyvästä tehokkuudesta ja vauraudesta, mutta jatkuva teknologinen kehitys ei ole tuonut monelle nykyihmiselle lisää vapaa-aikaa. Vai koska viimeksi tapasit työssäkäyvän ihmisen, joka valitti tekemisen puutetta? Kasvava hyvinvointi ja varallisuus eivät siis näytä tuoneen meille sitä, mitä Keynes ennusti: aikaa.
Kiireen tuntu ja paine jatkuvasta kehittämisestä ovat valuneet työelämästä kuin varkain myös vapaa-ajan puolelle. Kun vapaa-ajasta on pulaa, on myös yhä enemmän paineita elää sitä täysillä. Kun kirjoittaa googlen hakuun ”free time productivity”, tuloksia tulee lähes 200 miljoonaa. 200 miljoonaa!
20 productive ways to use your freetime
Why leisure is the new productivity
7 ways successful people spend their free time
Meitä selvästi kiinnostaa, miten vähäisestä vapaa-ajasta voisi ottaa kaiken irti.
Kun istun kolmatta iltaa Netflixin äärellä jaksamatta nousta sohvalta työpäivän jälkeen minnekään, syyllisyyden tunne hiipii takaraivoon. Miksen kirjoita enää blogia? Kohta en ainakaan osaa! Miksen jaksanutkaan lukea iltaisin niitä avoimen yliopiston kurssikirjoja? Koska viimeksi edes kävin lenkillä?
Ja niin edelleen. Lopulta ihan mukava telkkarin edessä vietetty, rentouttava ilta on vain jälleen yksi todiste omasta epäonnistumisesta.
Kallisarvoinen vapaa-aika on juuri sitä aikaa, jolloin voi opiskella uuden ammatin, perustaa yrityksen, opetella vihdoin sitä espanjaa, harjoitella maratonille tai meditoida. Kaikessa näissä tavoitteissa on helposti hienoinen kapitalistinen pohjavire: juuri näin itseäni kehittäen varmistan, että olen jatkossakin entistä kilpailukykyisempi työntekijä. Joskus kivasta harrastuksesta on ehdotettu minulle ammattia. Tai ainakin siitä pitäisi tehdä rahaa tuottava blogi.
Kaikesta tästä seuraa helposti se, että vapaa-aikaa ei enää eletäkään itseä, läheisiä tai laajempaa yhteiskunnan hyvää varten, vaan silloin toteutetaan ulkoa asetettuja ideaaleja siitä, minkälainen on menestyvä ihminen tai miten sellaiseksi tullaan.
Sitä paitsi, jatkuva minän kehittämiseen keskittyvä ajattelu vie huomiota pois yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista. Samaan aikaan monelle ajankäytön ongelma on täysin päinvastainen: aikaa on liikaa. Työttömyys ja yksinäisyys ovat yleisiä ongelmia, mutta niistä on vähän vaikeampi tehokkuutta alleviivaavassa yhteiskunnassa kerätä irtopisteitä, tai puhua ollenkaan. Kiireisyydestä tulee myös statuskysymys.
Krooniseen tuottavuusajatteluun määräänkin itselleni hoidoksi päämärättömiä museokäyntejä, läheisten näkemistä, Netflix-maratoneja, meren tuijottamista ja seinään piirtyvien varjojen seurailua aamuisin. Enää pitäisi keksiä, miten yhteiskuntaakin voisi muuttaa siinä samalla.
Kuvat iki-ihanalta Jurmon saarelta, josta kiireisyyden tunne on kaukana.