Viisi syytä lähteä ulkomaille töihin

Viimeistelin graduani Helsingissä, kun sain mahdollisuuden lähteä kolmen kuukauden palkattomaan harjoitteluun YK-järjestölle Geneveen, Sveitsiin. Aluksi lähteminen tuntui todella pelottavalta: en ollut koskaan käynyt Genevessä, enkä Sveitsissä muutenkaan. Lyhyttä Pariisin-vaihtoa lukuun ottamatta en koskaan ollut asunut ulkomailla. Itkin jännityksestä lähtöä edeltävänä iltana.

Ulkomailla ollessa eniten ikävöi paitsi rakkaita ihmisiä, myös omaa kotia ja tuttuja rutiineja ja tavaroita.

Melkein kolme vuotta myöhemmin olen edelleen töissä samassa paikassa. En suunnitellut alun perin jääväni ulkomaille töihin, eikä sellaisia asioita voikaan aina suunnitella. Harjoittelupaikan vaihtuminen työksi on paitsi omasta motivaatiosta ja kovasta työnteosta, myös onnesta ja esimiehestä kiinni. Minulla kävi sekä harjoittelupaikan että työpaikan saamisen suhteen erityisen hyvä tuuri.

Tällä hetkellä elämäni on kahdessa paikassa samaan aikaan, sillä joustava työsopimus mahdollistaa etätöiden tekemisen myös Helsingistä. Oma työni onkin ulkomaille lähtemisen ’kevytversio’, sillä voin viettää paljon aikaa myös kotona (mikä on ollut ihan mahtavaa sekä koti-ikävän että parisuhteen kannalta).

Nämä asiat (erikoinen työsuhde, hyvä tuuri) kannattaa siis pitää mielessä tätäkin juttua lukiessa, sillä tapoja lähteä ulkomaille on yhtä monia kuin lähtijöitäkin. Silti suosittelen lämpimästi ulkomailla työskentelyä kaikille, joita se vähääkään kiinnostaa!

Miksi ulkomaille lähteminen sitten kannattaa? Koska ulkomailla:

1. Oppii kieliä. Suomalaiset puhuvat englantia varsin hyvin, mutta on aivan eri asia käyttää englantia (tai jotain muuta kieltä) pääasiallisena työkielenä. Sanavarasto laajenee ja puhumiseen tulee paljon enemmän varmuutta. Jännitin aluksi englanniksi puhumista ja takeltelin jatkuvasti, mutta parin vuoden harjoittelu tekee ihmeitä. Siitä on ihan varmasti hyötyä myöhemmin.
2. Saa perspektiiviä. Suomi on pieni maa, jossa on pienet piirit. Helposti sekä töissä että vapaa-ajalla tulee vietettyä aikaa loppujen lopuksi hyvin samanhenkisten tyyppien kanssa. Ulkomailla joutuu kohtaamaan omat arvot ja ajatukset ihan eri tavalla. Vaikka kulttuurierot joskus ärsyttävät (etenkin, mitä tulee hierarkioihin), ne pakottavat myös perustelemaan ja kyseenalaistamaan omia tapoja ajatella. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että olen päässyt tapaamaan niin monenlaisista taustoista tulevia ihmisiä.
3. Saa vastaansa uudenlaisia haasteita. Kuten sanottu, Suomi on pieni maa. Ulkomailla on tarjolla töitä, joita Suomesta käsin ei edes olisi mahdollista tehdä. Nuorena vastavalmistuneena olen saanut mahdollisuuksia, joita Suomi ei olisi koskaan voinut tarjota. Helppoa jatkuva omalla epämukavuusalueella oleminen ei ole, mutta ainakin oppii todella paljon.
4. Oppii joustavammaksi. Ulkomaille muuttaminen ja siellä työskentely vaatii sopeutumista ja joustavuutta. Minulla ei ole säännöllistä ruokavaliota tai harrastuksia, ja elämä on sovitettava sen ympärille, missä milloinkin on. Työpaikalla on sopeuduttava erilaisiin kulttuureihin, odotuksiin ja tapoihin toimia. Itselleni ulkomailla asuminen on tarkoittanut valmiutta olla vähän juureton: väliaikainen koti on voinut olla kimppakämppä, työkaverin vierashuone, hostelli tai ventovieraan airbnb-huone. Matkalaukkuelämäänkin kuitenkin tottuu.
5. Oppii arvostamaan Suomen hyviä puolia. Suomi on ns. ihan best, enkä täältä varmaan koskaan haluaisi muuttaa kokonaan pois. Huonosta säästä valittaminen tuntuu absurdilta, kun kaikki toimii, hoitoa saa, päiväkoti ei maksa maltaita, koulutus on ilmaista, ilma raikasta ja juomavesi puhdasta. Kaiken tämän unohtaa liian helposti.

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen ollut monta kertaa palaamassa Suomeen, mutta ihan vielä en ole heittänyt hanskoja tiskiin. Ulkomailla kaikki on monesti vaikeampaa, enkä kutsuisikaan sitä englanninkielistä ilmaisua lainatakseni ’iltapäiväkävelyksi puistossa’. Mutta ei kaiken aina tarvitsekaan olla helppoa!

Onko teillä kokemuksia ulkomailla työskentelystä? Minkälaisia oppeja jakaisitte muille?