Lepää rauhassa, muoti
”Muoti on kuollut!” julisti Image-lehti alkuvuodesta. Oli jo aikakin, ajattelin.
***
Esteetikkona pidän kauniista vaatteista, mutta pakko se on myöntää: maailma hukkuu tavaraan. Vaateteollisuus puskee lisää huonolaatuista kamaa maailmaan, jossa on tarpeeksi vaatteita pukemaan kokonaisia sukupolvia. Kuuden malliston sykli tuntuu naurettavalta, kun todellisuudessa talvitakin tuskin ehtii tunkea kaapin perälle kun on jo vaihdettava sandaaleihin. Trendiennustaja Li Edelkroot totesi saman jo aiemmin: muoti sellaisena, kuin sen tunnemme, on vain huono parodia siitä, mitä se on joskus ollut.
Monessa mielessä muoti ei mielestäni kuitenkaan ole kuollut, tai ainakaan hetkellisten vaikutelmien ja brändien merkitys ei ole katoamassa minnekään. Elämämme on jatkuvasti yhä enemmän visuaalista ja informaatiotulvassa ensivaikutelmilla on jatkuvasti enemmän merkitystä – somessa aikaa vaikutuksen tekemiseen ei ole loputtomasti. Muotimaailma on demokratisoitunut siinä mielessä, että suunnittelijoina on yhä enemmän julkisuudesta muuten tuttuja nimiä ja eturivissä istuvat henkilöbrändäyksessä onnistuneita bloggaajia. Muodin aallonharjaa vähintäänkin imitoiva pukeutuminen on yhä useampien saatavilla, kun trendit siirtyvät lähes muuttumattomina catwalkilta rekille. H&M iski jäkkipottiin tuomalla designer-yhteistyömallistot massatuotantoon; turhaan sitä maksaa laadusta ja kestävästä suunnittelusta, kun voi ostaa mielikuvia. Pukeutuminen on jatkuvasti halvempaa, mutta millä hinnalla? Ulkoistammeko halpuuttamisen (krhm hieno uudissana käyttöön) seuraukset vain jonnekin muualle – kehitysmaiden luonnolle, huonoissa oloissa työskenteleville tekijöille? Rahtaamalla lahjoitusvaatteita Afrikkaan?
Muoti taidemuotona tai eksklusiivisena ilmiönä ehkä on kriisissä, mutta yhä kestämättömämmälle kuluttamiselle ei vielä ole näkyvissä loppua. Zaran omistaja Inditex sekä H&M tahkovat ennätystuloksia. Tänäkin vuonna H&M aikoo avata jälleen lähes 500 uutta myymälää. Provosoin vähän: turkisten käyttämisen epäeettisyys on monelle jo itsestäänselvyys, mutta vaatteita valmistavien ihmisoikeuksien toteutuminen ei. Yhä nopeutuva muodin sykli ei ennusta parannusta asiaan kovin pian. Paine kuluttajapuolelta onneksi on pikku hiljaa kasvanut, mutta toisaalta, hyvää tulosta tekee ilman erityistä lisäpanostustakaan. Suomessa on aina itketty sitä, ettei meillä ole omia ketjuliikemenestyksiä, kuten Ruotsilla. Olen eri mieltä: se, että Suomi ei ole profiloitunut halvan ketjumuodin edelläkävijänä (mikä tosin on enemmän sattumaa kuin hyvää tahtoa), voi olla tulevaisuudessa jopa hyväksi.
***
Muoti saisikin kuolla pois. On paljon kiinnostavampaa, kun pakonomaiselta trendien seuraamiselta vapautuu aikaa itseilmaisuun. Ja kuten tammikuussa kirjoitin Pariisista, siinä Suomessa ollaan todella hyviä! Olen ottanut ilon irti siitä, että Suomessa voi oikeasti pukeutua ihan miten vaan – käyttänyt glitterhousuja, hassuja kenkiä, mummin vanhoja takkeja. Siispä, hyvästi muoti. Sinua emme jää kaipaamaan.