Havaintoja Pariisista iskujen jälkeen
Kohta on kulunut kuukausi siitä, kun Pariisiin iskettiin perjantaina 13. marraskuuta. En luultavasti tule koskaan unohtamaan illan tunnelmaa ja seuraavien päivien kummallista ilmapiiriä Pariisissa. Olen tavannut läheisiään menettäneitä ihmisiä, he ovat tietysti poissa tolaltaan. Niin kaikki ovat. Kuitenkin elämä jatkuu, sen on jatkuttava vaikka kuinka haraisi vastaan. Uutisissa siirryttiin jo muihin aiheisiin. Mutta Ranskassa iskujen vaikutuksiin ollaan luultavasti vasta heräämässä.
Pariisissa periaatteessa kaikki jatkuu mahdollisimman normaalisti, kuten niin moni iskujen jälkeen sanoikin. Viime perjantaina iskujen kohteena olleen baarin terassi oli tupaten täynnä. Iskupaikoilla palaa jokaisena iltana kynttilöitä. Terasseilla istutaan kuitenkin kuten aina ennenkin (kyllä, joulukuussa!)
Yleinen hätätila on kuitenkin johtanut esimerkiksi mielenosoitusten kieltämiseen, minkä vuoksi tilanne ilmastomielenosoittajien ja poliisin välillä muuttui väkivaltaiseksi 29. marraskuuta. Ihmisiä on pidätetty ja asetettu seurantaan. Laittomien kotietsintöjen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Kadulla partioi sotilaita. Jokaiseen kauppaan, kouluun, virastoon tai muuhun rakennukseen mentäessä on avattava laukku tarkastusta varten. Poliiseja ja sotilaita on Pariisissa ollut paljon sitten WTC-iskujen, mutta nyt heitä on tavallista enemmän. Suomen rauhaan tottuneena tunnen aina oloni vähän hämmentyneeksi nähdessäni rynnäkkökiväärejä kadulla. Voi Suomi, lintukoto Euroopan unohtuneella itälaidalla.
Ranskassa on näkyvissä se sama mieliala, joka ravistelee koko Eurooppaa. Se sama mieliala, joka saa joukon suomalaisiakin vaatimaan rajoja kiinni ja suhtautumaan väkivaltaisella kiihkolla vieraisiin. Ranskan talous on kuralla, on ollut jo pitkään, eikä rohkaisevaa muutosta ole näkyvissä. Heikko taloustilanne yhdistettynä pakolaisten määrän lisääntymiseen ja nyt terrori-iskuihin on sysännyt joukon ranskalaisia entistäkin enemmän oikealle. Se näkyi sunnuntaina järjestetyissä aluevaaleissa Front Nationalin voittona, vaikka toinen kierros vasta määritteleekin varsinaiset valtuustopaikat. Sanottakoon tässä kohtaa, että suomalaiset populistipuolueet ovat FN:n verrattuna velikultia, vaikka puolue yrittääkin kovasti karistaa perustajansa Jean-Marie Le Penin perintöä. Samaan aikaan esimerkiksi Nicolas Sarkozy on omaksunut huomattavasti voimakkaampia äänenpainoja iskujen jälkeen, arvatenkin estääkseen oman oikeistopuolueensa äänikadon. FN paitsi saa paljon ääniä, myös onnistuu ohjaamaan koko poliittista ilmapiiriä oikealle.
”Emme anna sijaa pelolle” kuuluivat kommentit iskujen jälkeen. Niin on kuitenkin tapahtunut, pelko näkyy ja kuuluu. Samoin tapahtui, kuten yksi ranskalaisista ystävistäni epäili: iskut olivat pääsylippu valtaan puolueelle, joka häpeilemättömästi hyötyy toisten kuolemasta. Lietsoo vihaa ja epäluuloja ja on avoimesti rasistinen (FN:n kohdalla on ihan turha esittää mitään ”en ole rasisti, mutta….” -kommentteja).
Elämä jatkuu ja aurinko nousee edelleen joka päivä, mutta joskus tuntuu ettei Euroopalle vielä näy tunnelin päässä valoa.