Internet on rikki

Viikonloppu kului pääasiassa Sideways-festareilla yhdessä kavereiden kanssa, jotka olen tuntenut nyt 10 vuotta. Osaan tutustuin koulussa, osaan netin keskustelufoorumilla, kun omasta mielestään niin kovin ”erilaisena” nuorena samanhenkistä seuraa oli vaikea löytää läheltä. Lauantaina letunsyönnin lomassa puhuttiin tietysti internetistä.

Teininä netti oli monella tapaa juuri sitä, mitä sen mielestäni pitäisikin olla: samanhenkisten ihmisten tapaamista, fiksua keskustelua ja ennen kaikkea kaiketi sitä, että ihmisiin tutustui lopulta myös verkon ulkopuolella. Livejournal-yhteisö oli varsinainen teinien safe space, jossa omalle rajatulle kaverijoukolle pystyi jakamaan omia ajatuksiaan, kuvia ja puhetta jatkuvana virtana, jossa ei jatkuvasti tarvinnut pohtia omaa uskottavuutta, pateettisuutta tai sitä, onko esitetty argumentti hyvin perusteltu. Tietysti oltiin varmaan tosi naiiveja ja dramaattisia, niin kuin teinit usein ovat.

Sellaista en enää kehtaisi tai uskaltaisi laittaa blogiin, mutta ei silloin sellaista mietitty. Kaikkea ei tarvinnut kuorruttaa ironialla. Kukaan ei vielä puhunut henkilöbrändeistä, kaupallisesta potentiaalista tai yksityisyydensuojasta. Nyt, kun netistä ja sisällöntuotannosta on tullut yhä enemmän profiloitumiskeinoja työmarkkinoilla, huomaan itsekin ehkä vähän liikaakin stressaavani siitä, onko joku sisältö sopivaa.Vaikka kaikkea ei ole tarpeen jakaa, vähän elämänmakuisemmalta se muinainen internet kuitenkin tuntuu, näin jälkikäteen tarkasteltuna.

Aika kultaa muistot, totta kai. Irc-galleriassa saattoi saada härskejä viestejä kymmenen vuotta vanhemmilta miehiltä. Kaikki ulkonäköön kohdistuvat kommentit eivät olleet kehuja. Nettifoorumeilla oli usein vahva know your facts –keskustelukulttuuri. Nettiin mentiin myös pätemään: demi.fi:n Green Day –ketjuun ei todellakaan kannattanut mennä keskustelemaan siitä, miten bändi on ihan kiva. Nyt naurattaa, mutta 12-vuotiaana se tuntui varmaan tosi kurjalta.

Image.jpg

INTERNET      YSTÄVIÄ!

Pääasiassahan internet on loistava. Sieltä voi löytää ystäviä tai puolison, opiskella uusia asioita ja hakea töihin toiselle puolelle maapalloa. Jakaa, kierrättää ja ostaa tuotteita, joita ei kaupasta saa. Keskustella ja tiedottaa asioista, jotka eivät ylitä median uutiskynnystä. Kritisoida, kehittää ja kannustaa. Netin joukkorahoituskampanjoilla voi rahoittaa vaikka alzheimer-tutkimusta tai vegaaniruokaa tarjoavan lippakioskin.

Pahimmillaan internet on kuitenkin kaikkea muuta: Donald Trumpin, MV-lehden ja hakukonealgoritmien aikakaudella tuntuu, että ajatus internetistä fiksujen ajatusten (ja eläinvideoiden) jakoalustana on utopiaa. Bloggareille lähetetään tappouhkauksia, etenkin naispoliitikot saavat osakseen täysin epärationaalista vihaa ja monelta tuntuu olevan täysin kadoksissa se, että netissäkin täytyisi käyttäytyä ihmisiksi. Ajattelematon möläytys voi helposti ottaa kohtuuttomasti kierroksia, kun se lähtee liikkeelle somessa. On vaikea sanoa, miten paljon netin koko ajan kovempi puhetapa vaikutti esimerkiksi Jo Coxin surmaan. Väkivaltaista se on jo sanojen tasolla, kun jokainen haluaa laittaa edellistä pahemmaksi.

Internetistä onkin tullut lähinnä valtava markkinapaikka, jossa Facebookin ja Googlen kaltaiset yritykset suodattavat internetin tietovirrasta juuri sinua kiinnostavaa sisältöä, eli toisin sanoen ne hyvin pitkälti ohjaavat sitä, minkälaiseksi kuva maailmasta muodostuu. Se on pelottavaa.

Joskus (mitenkään väheksymättä kenenkään sisältöjä), kun joka toinen blogipostaus tuntuu olevan resepti-, lenkkari- tai meikkiyhteistyö jonkun yrityksen kanssa en voi olla ajattelematta, että tähänkö on tultu. (Onneksi sentään Lilyyn ilmestyneet tekstiin upotetut mainosbannerit saivat kadota; melkein harkitsin jo siirtymistä esimerkiksi WordPressiin, en ole valmis yhtään enempää sisällöntuotantoani valjastamaan mainostajien käyttöön.)

En tiedä ovatko anonyymi huutelu, yritysten ylivalta ja todellisuuskriittisyys internetin vai ihmisten itsensä vika, mutta kasvoton viestiminen netissä varmasti lietsoo sitä. Verkossa ei tietenkään ole pakko olla, mutta sieltä pois jättäytyminen tekee elämän hankalaksi. Ja onhan siellä paljon hyvääkin.

Internet on rikki, mutta miten sen voisi korjata?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *