Kohti parempaa maailmaa

Halusin tässä vähän surumielisessä viikonlopun tunnelmassa kirjoittaa vielä vähän. Pariisin iskujen, Euroopan kiristyvän tunnelman, talouskriisin, ilmastonmuutoksen ja aseellisten konfliktien värittämässä uutistulvassa ei ole ihme, että moni tuntee kuristavaa ahdistusta maailman tilasta. Maailmassa on edelleen ihan liikaa pahaa – väkivaltaa, köyhyyttä, luonnontuhoja. Mutta joskus olisi hyvä kaikkien, myös allekirjoittaneen, muistaa, että se ei ole koko kuva.

Sillä monella tapaa maailma on koko ajan parempi paikka elää yhä useammalle ihmiselle. Koskaan näin moni ihminen ei ole voinut käyttää aikaansa esimerkiksi kirjojen lukemiseen, koulunkäyntiin ja maailman parantamiseen niin, että vatsassa on tarpeeksi ruokaa. Lähes kaikki maailman lapset pääsevät aloittamaan koulunkäynnin; liian harva edelleenkään pääsee opiskelemaan niin paljon kuin haluaisi, mutta 95 prosenttia pääsee koulutiensä alkuun. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten se olisi ollut uskomatonta. Enää ei.

Ihmisiä kuolee jatkuvasti väkivaltaan yhä vähemmän. Edelleen liikaa, mutta vähemmän. Yksikin toisen ihmisen kädestä kuollut ihminen on liikaa, mutta haluaisin silti uskoa tulevaisuuteen, joka olisi mahdollista myös ilman väkivaltaa. Suurien kriisien kohdalla se tuntuu aina vaikealta, mutta en haluaisi pitää sitä mahdottomana. Katsottaessa esimerkiksi väkivallan vähentymistä Suomessa näyttäisi siltä, että se voisi kuin voisikin olla mahdollista. Että väkivalta olisikin katoava luonnonvara. 

Tiede ja kansalaisaktivismi ovat jatkossakin avainasemassa siinä, että maailma on tulevaisuudessakin parempi paikka elää. Että kehitys jatkuu, kuten tähänkin asti, parempaan suuntaan. Teknologia on jo nyt luonut sellaisia innovaatioita, joista me tavalliset pulliaiset emme edes tiedä vielä. Se, että sadan vuoden päästä energiantuotanto on täysin päästötöntä, ei ole täysin utopiaa. Se voi ihan oikeasti olla myös todellisuutta. Maailman pelastaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että meidän on kaikkien asuttava sadan vuoden päästä lämmittämättömissä taloissa ja syötävä vain itse kasvatettuja nauriita. Se voi tarkoittaa sitä, mutta se ei ole väistämätöntä.

Monissa asioissa voimme hyviä asioita halutessamme toimia myös nurinkurisesti: esimerkiksi luomuruoka rasittaa ympäristöä huomattavasti enemmän ja kuluttaa todella paljon vettä. Koko maapallon ruokkiminen luonnonmukaisesti ei olisi mahdollista, koska sadot ovat puolta pienempiä. Geenimuuntelu voi olla paitsi pelottava uhka, myös maailman nälänhädän ja maatalouden ongelmien ratkaisu. Rokotteet ovat tehneet monista ennen kuolettavista tartuntataudeista lähes vaarattomia, eivätkä muuttaneet meitä kemikaalikyllästetyiksi kyborgeiksi.

Tällaisia asioita kannattaa miettiä, kyseenalaistaa myös omat, median välityksellä syntyneet mielikuvat. Onko tilanne todellakin niin toivoton?

Realismi toki tarkoittaa myös vaikeuksien ja ongelmien kohtaamista ja myöntämistä, eikä historiallista asioiden parantumista voi myöskään käyttää argumenttina puolustamaan asioiden nykyistä laitaa. Aina voimme tehdä myös paljon paremmin. Maailmanhistoria on kuitenkin täynnä paitsi kamaluuksia, myös ihmeitä. Isovanhempiemme elinaikana Yhdysvalloissa on harjoitettu apartheid-politiikkaa. Eurooppa oli täydessä sodassa alle sata vuotta sitten, mutta alueen maat tekevät nyt tiivistä yhteistyötä. Satoja tuhansia pakolaisia vastaanottaneessa Saksassa oli keskitysleirejä, joilta selvinneitä ihmisiä on edelleen elossa. Samaa sukupuolta olevien ihmisten välinen rakkaus oli sairaus vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Absoluuttisessa köyhyydessä ei ole koskaan elänyt suhteellisesti näin pientä osaa maailman väestöstä.

Muutos tapahtuu aina tuskallisen hitaasti etenkin heille, joita se koskettaa henkilökohtaisesti. Syrjintää, väkivaltaa ja muita ongelmia on edelleen, ja niistä puhun blogissa tulevaisuudessakin. Voimme kuitenkin oikeasti muuttaa melkein mitä tahansa, niin haluaisin uskoa. Että tulevaisuudessa maailma ei olisikaan synkempi, vaan parempi paikka elää. Siihen tarvitsemme yhteistyötä ja sitä, että maailma on jatkossakin täynnä aktiivisia ihmisiä, jotka teoillaan toimivat paremman huomisen puolesta.