Kohti vastuullisempaa vaatekaappia, osa 7: Vaatepaaston tilannepäivitys
Lokakuussa lupasin, että olen jouluun asti ostamatta mitään uutta. Nyt ollaan hyvin matkalla kohti joulua, ja paastoa on takana kolmisen kuukautta.
Miten paastoaminen sitten sujui? Aluksi hyvin, kunnes marraskuisella Berliinin-reissulla iskin vintagekaupan ikkunassa silmäni laukkuun, jota olin ihaillut kaukaa jo useamman vuoden (tekosyy). Astuin sisään, ja ostin sen. Tuosta noin vain.
Seuraavan kerran repsahdin, kun kiertelimme Genevessä käymässä olleen kaverini kanssa kaupungin ehkä noin viidessä käytetyn tavaran liikkeessä. Karsimisinnossani en tietenkään ollut pakannut mukaan pikkujouluvaatteita, joten ostin juhlavat samettihousut (taas tekosyy).
Ärsyttää! Vaikka ostinkin vain käytettyä, en silti onnistunut pysymään tärkeimmässä lupauksessani olla ostamatta yhtään mitään. Kolmesta ja puolesta kuukaudesta kaksi meni mallikkaasti. Sitten onnistuin taas keksimään uusia tekosyitä, kun joka päivä samoihin vaatteisiin pukeutuminen alkoi tuntua tylsältä, ja omista mielihaluista kieltäytyminen stressaavan työn ja marraskuun pimeyden keskellä epämukavalta.
Uskon silti, että lakosta (tai no, ollaan rehellisiä, lakon yrittämisestä) oli hyötyä. Olen jo muutaman vuoden ollut tarkka siitä, mitä ostan, mutta etenkin kirppareiden kiertelystä on joskus vaikea kieltäytyä.
Muutamia huomioita lakon ajalta:
1. Saan tavaroiden ostamisesta mielihyvää ja palkitsen ostamisella itseäni.
Olen sitä ihmistyyppiä, joka helposti turhautuneena, väsyneenä tai yksinäisenä tai ison projektin päättyessä helposti perustelee ostoksia itselleen siten, että on ansainnut ne tai tarvitsee pientä piristystä. Ostamisen aiheuttama mielihyvä ei kuitenkaan ole paras tapa käsitellä vaikeita tunteita. Ennemmin kannattaa vaikka soittaa äidille.
2. Houkutuksilta on helpompi välttyä, kun keksii muuta tekemistä.
On helppo kieltäytyä jostain, jonka olemassaolosta ei edes tiedä — se ei oikeastaan edes tunnu siltä, että pitäisi luopua jostakin. Sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa kävellä ulos ihanasta pikkuliikkeestä ilman, että ainakin iski silmänsä johonkin kivaan juttuun. Myös some, blogit ja naisten lehdet ovat TÄYNNÄ vinkkejä hankkia milloin mitäkin uutta päällepantavaa. Pahimpia? Sellaiset ihanat kuvakollaasit, joissa mennään jonkun tyylikkään tyypin kotiin. Yritän jatkossa vältellä kauppojen kiertämistä, ja lisäksi olen vähentänyt blogien lukemista, lakkauttanut monen verkkokaupan sähköpostilistat ja siivonnut Instagramistani ostamiseen yllyttävät tilit.
Erityisen vaikeaa houkutuksista on kieltäytyä matkoilla. Lounasviinin pehmittämät aivot, korttia vinguttamaan kehottava matkaseura ja ”osta nyt tai se jää saamatta” -tilanteet johtavat lähes automaattisesti siihen, että jotain lähtee mukaan. En haluaisi aina olla se tyyppi, joka matkoilla vain kiertelee kauppoja.
3. Liika ehdottomuus voi olla turmioksi.
Jonkin asian ehdoton kieltäminen itseltä on kaksipiippuinen juttu – joko onnistuu keksimään muuta ajateltavaa, tai sitten alkaa ajatella kiellettyä asiaa entistäkin enemmän, sortuu ja tuntee siitä huonoa omatuntoa joka kerta. ”Paaston” aikana olen yllättänyt itseni ajattelemasta, että sitten kun paasto loppuu, niin. Ilman aitoa motivaatiota muutoksesta tulee ulkoinen pakko: lakkoilen siksi, että pitäisi, ei siksi, että oikeasti haluaisin muuttaa jotakin. Lakosta voi tulla myös tekosyy sille, että ostaa sen jälkeen kaikkea ihan turhaa.
4. Vaatekaapin tyhjentäminen usein johtaa vain siihen, että kohta se on taas täynnä.
Sen lisäksi, että päätin lakata ostamasta mitään uutta, karsin Geneveen palatessani matkalaukkuni minimiin… Mikä ei ehkä ole fiksuin veto, jos on nopeasti kyllästyvää sorttia. Toisaalta, huomasin myös, että yhdellä takilla ja kaksilla kengillä pärjää ihan hyvin, jos on pakko.
Olen siis vähän mukavuudenhaluinen, mutta riittävän tunnollinen, ettei homma lähtenyt ihan käsistä — lisäksi minusta on tullut innokas säästäjä, mikä on aina hyvä juttu. Tiedostan nyt, milloin itse helposti sorrun heräteostoksiin ja miten niitä voi välttää, joten aion vielä jatkaa paastoa. Välillä tuntuu, että täällä luksusmerkkien keskellä uhkaa iskeä kapitalistinen ostoshysteria, mutta silloin yritän muistuttaa itselleni, että ostamatta jättäminen on kuitenkin aina coolimpi vaihtoehto.
Sarjan aiemmat osat:
Osa 1: Vastuullisuus vie vararikkoon.
Osa 3: Näin tunnistat laadun (video).
Osa 4: Kannattaako boikotointi?