Oodi Suomi-chicille!

Olen puhunut viime päivinä, oli se sitten kommenttiosioissa, whatsapp-keskusteluissa tai kahvilla kaverien kanssa, niin paljon viimeisimmistä uutiskohuista, että tankkini liittyen mihinkään vakavampaan on nyt tyhjä. Halusinkin tarttua vaihteeksi yhteen vähän kevyempään mielenkiinnon kohteeseeni: pukeutumiseen. Se ja yhteiskunnan epäkohdista puhuminen eivät onneksi sulje toisiaan pois.

Coco Chanel, pariisilaisen tyylin ruumiillistuma. Kuva täältä.

Olen asunut nyt muutaman kuukauden muodin mekassa, universaalin tyylikkyyden alkulähteillä ja jokaisen mustasta pitävän muotifanaatikon ykköskohteessa, Pariisissa. Lähes kaikissa kaupunginosissa pyörineenä ja kaupungin syrjäkujia kolunneena haluaisin todeta vain tämän:

kaikki pariisilaiset pukeutuvat samalla tavalla.

Pariisittaria pidetään yleensä maailman tyylikkäimpinä ja pariisilaista je ne sais quoi’ta imitoidaan ympäri maailmaa. Muistan itsekin lukeneeni jonkin oppaan, jossa minua kehotettiin yllättäen pukeutumaan farkkuihin ja kauluspaitaan.  Ja totta, osaavathan pariisilaiset pukeutua. Ranskalaiset rakastavat klassikkovaatteitaan, ja joka toisella vastaantulijalla on farkut ja Adidaksen lenkkarit. Kipparitakkeja olen nähnyt enemmän kuin Eirassa konsanaan, ja tänään professorilla oli taas päällään raitapaita. Useammallakin varttuneemmalla opettajallani on duffelitakki. Vakosamettihousuja käyttävät muutkin kuin iäkkäät petankinpelaajat, mutta etenkin he. 

Pariisilaiset pukeutuvat tyylikkäästi perusväreihin, mutta pidemmällä tähtäimellä katukuva alkaa äkkiä näyttää kovin yksitoikkoiselta. Täällä ei koskaan näe rumia tuulipukuja tai kirkkaanvärisiä takkeja, eikä hämmentäviä vaateyhdistelmiä. Asia tuli mieleeni, kun ranskalainen ystäväni valitteli, ettei hän Pariisissa kehtaa pukeutua ihan niin kuin haluaisi. Itsekin huomasin vaihtaneeni alitajuisesti yhä enemmän mustaan. Raitapaitojakin on, kaksikin.

Suomessa ollaan aina tunnettu pientä tyylillistä alemmuudentunnetta suhteessa tuhkolmalaisiin tai pariisilaisiin, vähän niin kuin monella muullakin kulttuurin osa-alueella. Suomesta ei kuulemma tule hyvää ruokaa, eikä siellä osata pukeutua. Aina on pimeää. 

Pidän kovasti ranskalaisten tyylistä, mutta haluaisin vain sanoa tämän: Suomi on estetiikannälkäiselle pidemmän päälle paljon Pariisia kiinnostavampi paikka! On kaikkea mahdollista, rumaa ja kaunista, tyylikästä ja tyylitöntä. Kiitos-paitoja, verkkareita, hulluja muotiluomuksia, teinigootteja, korkokenkiä, terveyskenkiä, vihreitä, blondeja ja mustia hiuksia. Minimalismia, maksimalismia, kokopunaista, mustaa, kuosia. Toinen toistaan luovempia uusia merkkejä, joihin ei Pariisissa juuri törmää. Aina ei osuta nappiin, mutta ainakaan en koskaan miettisi kahteen kertaan värjäänkö hiukseni pinkeiksi tai pukeutuisinko sateenkaaren väreihin. Ainakin kesällä, kun mustat talvitakit on hylätty kaapin pohjalle, on kaikenlaisiin vermeisiin pukeutuneita helsinkiläisiä hauska katsoa.

Yllätyksellisyydestä meidän sietäisi olla ylpeitä! Pukeudutaan jatkossakin yhtä kreisisti kuin ennenkin. Mitä siitä, annetaanko sille arvoa maailman muotipääkaupungeissa.