Outo, ihana Jättömaa

Viikonloppuna suuntasimme Kouvolaan, jossa järjestettiin seitsemättä ja toistaiseksi viimeistä kertaa Jättömaa-festivaali. Aluksi ajattelin, että olimem saapuneet jonkinlaiseen hippileiriin, mutta pintaa raaputtamalla paljastui ihana tapahtuma! Vanhan kasarmialueen kupeessa olevalle jättömaalle oli rakennettu esiintymislavoja, performansseja, työpajoja ja videotaidetta vanhoihin rakennuksiin, telttoihin ja taivasalle. Tapahtuma on selvästi vakiinnuttanut asemansa Kouvolassa, koska porukkaa oli vauvasta vaariin.

Oli speech karaokea, musiikkiteatteriesitys Ratsian Jyri Honkavaarasta ja kovia keikkoja. Illan huipensi analogisyntikoita soittaneet sedät, joiden musiikista tuli mieleen joku merenalainen maailma.

Tällaisia oikeasti poikkitaiteellisia festareita kaipaisin enemmän. Sellaisia, jotka hämmentävät, naurattavat ja koskettavat samaan aikaan. Hetkeäkään meininki ei tuntunut liian harkitulta tai siltä, että liika outous ei ole okei. Ei tarvinnut miettiä, onko panostanut tarpeeksi siihen, mitä on päällä ja tunteeko kaikki relevantit bändit. Sellaisia pinnallisia asioita, joita nyt helposti tulee pohtineeksi Helsingissä. Menestystä, jatkuvaa pyrkimistä jonnekin. Rakastan Flow-festivaalia, mutta joskus on kivaa, kun kaikkea ei ole brändätty ja hiottu täydellisyyteen asti. Kaikki tuntuu hyvällä tavalla sattumanvaraiselta.

Kesää on leimannut jotenkin muutenkin halu ehkä vetäytyä jonnekin saaristoon, pikkukaupunkiin tai mökille, jossa ainoa aktiviteetti on joko suunnitella, tehdä tai syödä ruokaa. Jättömaa ja telttailu seuraavana päivänä olivat aika loistava yhdistelmä.

Mikä kulttuuritapahtuma, näyttely, konsertti tai kirja on hämmentänyt tai yllättänyt tänä kesänä?