#rakkauspuhetta, eli miksi netissäkin kannattaa olla kiva

Lilyn toimitus julkisti ystävänpäivänä #rakkauspuhetta-kampanjan, jossa liputetaan positiivisemman blogi-ilmapiirin puolesta. Ihanaa! Netin ankeassa keskusteluilmapiirissä juuri tällaista tarvitaan!

Olen kirjoittanut blogia nyt noin puolitoista vuotta. Ehkä kiitos sen, että postailen harvakseltaan ja blogi on pysynyt aika pienenä, en ole saanut koskaan mitään vihapostia tai -kommentteja. Onneksi. Jokaisen kommentin ei tarvitse olla ihana, eikä kenenkään etenkään tarvitse olla samaa mieltä, kunhan kommentointi on asiallista. Aika monissa blogissa se ei ole, etenkin kun Lilyynkin tuntuu välillä ryntäävän jotain hommaforumilaisia oikein urakalla.

Tässä kohtaa joku voisi sanoa ”mutta sananvapaus!”, mutta ei mennä nyt siihen. Sananvapaus ei sentään anna lupaa olla törppö, eihän? Onneksi Lilyssa on pääosin mahdottoman kivoja ihmisiä, joista on tullut jopa kavereita!

Olen myös ajatellut, että olisi hauskaa tehdä joskus videoita ja podcasteja. Tämä oli hyvä syy tehdä ensimmäinen videoni ikinä! Olen vähän kiusallinen kameran edessä, mutta tykkään siitä, että videolla näkee ihmisen tekstin takaa. Sellaisena kuin olen, vaikka sitten kiusallisena. Onneksi olen joutunut kuuntelemaan omaa ääntä haastattelunauhoilta enemmän kuin tarpeeksi. Sitä en sentään kaunistu enää… 

 

Kyllä huomaa, että tubettajasukupuolven jäseneksi taidan olla auttamatta liian vanha, sen verran videon jakaminen nimittäin jännittää. Kohti vastuullisempaa vaatekaappia -sarjan seuraavassa osassa ollaan myös videolla, kun kerron hyvistä materiaaleista. Pysykäähän kuulolla!