Vallankumouksellisia vaatteita

Tänään vietetään jälleen jo vuosittaiseksi muodostunutta Vaatevallankumousta, joten käytän tilaisuuden hyväkseni puhumalla lisää vaatteista.

Jokainen tietää omien rahallisten ja ajallisten resurssiensa rajallisuuden parhaiten itse, mutta pukeutumiseen liittyen mielestäni useimmilla meistä olisi varaa haastaa itseään enemmän. Jos ajaa tasa-arvoa kotimaassa, miksi ei vaatisi sitä myös maailmanlaajuisesti? Lapsityövoima, ammatillisen järjestäytymisen kieltäminen, vaaralliset kemikaalit, epäinhimilliset palkat, huonot työolot ja sortuvat tehdasrakennukset ovat ihan todellisia ongelmia monille. Edullisuuteen ja ”joka päivä uutta” -logiikkaan perustuva pikamuoti ei valitettavasti ole koskaan kestävä vaihtoehto, koska sen liiketoimintamalli perustuu tiukkoihin aikatauluihin, hintojen alas polkemiseen ja alihankkijatehtaiden kilpailuttamiseen. Kun olot ja palkat Kaakkois-Aasiassa ovat pikku hiljaa parantuneet, esimerkiksi H&M onkin vaivihkaa siirtänyt tuotantoaan Itä-Afrikkaan. Kotimaisen teollisuuden puolesta pelkäävien maiden päättäjät eivät ole kovin halukkaita parantamaan työntekijöidensä oloja. Kokonaiskuvassa yksittäinen ”vastuullinen” mallisto on vain viherpesua.

Käsityksemme sopivasta vaatteen hinnasta on vääristynyt: länsimaissa asuvilla on enemmän varaa kuluttaa kuin koskaan ennen, kun taas vaatteiden hinnat ovat jatkuvasti laskeneet. Ennen oli ihan normaalia säästää kuun palkkaa vastaava summa yhteen talvitakkiin ja käyttää sitä vuosia.

En nyt puhu muutaman kympin käyttövaroilla kuukaudessa elävistä opiskelijoista tai pienituloisista, vaan keskituloisesta suomalaisesta. Tiedän toki, että todella pienellä budjetilla elävällä harvemmin on varaa edes halpaketjuihin.

2or+byYAT:in laukku vuosia vanha, kengät marseillelaisesta second hand -kaupasta, vintage-kimono Pariisista. 

Ajattelin kuitenkin jakaa joitakin vinkkejä, joilla voi käytännössä vaikuttaa siihen, minkälainen vaateteollisuus on tulevaisuudessa.

1. Kysy ja vaadi. Vaatemerkit useinkaan eivät kerro tuotteidensa alkuperää sivuillaan, ellei heillä ole joko tarve tehdä viherpesua tai tuoda esiin erityisen eettisiä toimintamalleja.  Monilla yrityksillä on kuitenkin sähköpostiosoite, johon voi laittaa viestiä. Esimerkiksi Dr Martensilta vastattiin hyvinkin kattavasti kysyttyäni, miten merkki huolehtii tuotantonsa eettisyydestä. Jotkut merkit taas eivät vastaa tiedusteluihin, mikä kertoo mielestäni jo tarpeeksi heidän panostuksestaan ihmisoikeuksiin. Sitä paitsi, yhden asiakkaan mielipiteellä on merkitystä: yhden palautteen on sanottu vastaavan 200 ihmisen mielipidettä.

2. Älä luota vain hintaan. Brändisokeus voi yllättää, mutta mitä tulee vaatteen laadukkuuteen ja eettisyyteen, ne eivät aina korreloi hinnan kanssa. Varsinkin isojen luksusmerkkien ”halvempia” sisarmerkkejä kannattaa varoa – ne usein tehdään halpatyövoimalla ja muutenkin vähän sinne päin, vaikka hinnat vielä rokottavatkin lompakkoa. Laadukas kangas ei nyppyynny hangatessa, siitä ei roiku lankoja ja napit on ommeltu kunnolla kiinni. Kalliidenkin merkkien kohdalla kannattaa tarkistaa esimerkiksi valmistusmaa, käytetyt materiaalit ja ompelutyön laatu. Niissä on eroja. Bränditön tuote voi usein olla tunnettua merkkiä laadukkaampi.

3. Osta käytettyä. Olen ostanut valehtelematta varmaan puolet vaatteistani helsinkiläiseltä Kaivarin Kanuuna –itsepalvelukirpputorilta. Huuto.net, tori.fi ja Facebookin kierrätysryhmät ovat hyviä, etenkin jos metsästää tietyn merkin vaatteita. Kannattaa ostaa myös vintagea, sillä niin laadukkaita materiaaleja ei yksinkertaisesti tehdä enää. Kankaat ovat tukevia ja painavia, ja ompeleet viimeistelty huolella.

4. Tue pientä ja eettisiä. Suurten vaateyritysten alihankintaketjut ovat niin pitkiä ja monimutkaisia, että ne eivät usein lupauksistaan huolimatta pysty valvomaan työolosuhteita kaikkialla. 

Monista perustuotteista on onneksi saatavilla parempiakin vaihtoehtoja. Pienet yritykset usein pystyvät teettämään tuotteensa lähempänä, tai ainakin valvomaan sopimusten noudattamista tarkemmin, vaikka tuotteet eivät olisikaan kotimaisia. R-collection tekee Suomessa t-paitoja ja verkkareita kohtuuhintaan. Vejalta saa tosi hienoja, eettisesti valmistettuja lenkkareita. Nansolta saa kotimaisia sukkia ja sukkahousuja.

Kotimaisilla merkeillä on myös säännöllisesti ystävänmyyntejä, joista pienemmällä budjetilla liikkeellä oleva voi tehdä löytöjä. Niistä saa tietoa esimerkiksi merkkien sähköpostilistoilta.

5. Älä usko kaikkia lupauksia. Merkeillä on tapana antaa sivuillaan ympäripyöreitä lupauksia ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja ympäristön suojelemisesta. Ei kannata uskoa markkinointipuhetta, vaan vaatia konkreettisia toimia. ”Toimimme reilusti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen” ei ole konkreettinen lupaus.

6. Arvioi vaatteen hinta käyttökertaa kohden. Kalliiseen vaatteeseen kannattaa panostaa, jos se kestää aikaa ja kulutusta. Sen sijaan muutaman kympin rytky voi olla käyttökertaa kohden huomattavasti kalliimpi, jos saumat alkavat kiertää ensimmäisen pesun jälkeen. Vaatteen hinta per käyttökerta kertoo huomattavasti ostohintaa enemmän siitä, onko vaate järkevä ostos vai ei. 

Tärkeintä tietysti on ostaa vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti käyttää sekä huoltaa ostamiaan vaatteita kunnolla. Laadukas ja kallis vaate on hyvä ostos vain, jos siitä pitää huolta.

Ei kannata luottaa ”nämä vaatteet jokaisen naisen/miehen/menestyjän täytyy omistaa” -listoihin, elleivät ne tunnu omilta. Itse hankin bleisereitä, kun niin käskettiin, mutta ne jäivät kaappiin roikkumaan. Samoin ballerinat ja lähes kaikki valkoiset kauluspaidat.

Ellei kyse ole uniikista kirpparilöydöstä, kannattaa nukkua yön yli. Sovita myös huolella: jos vaate ei istu vyötäröltä tai olkapäät kinnaavat, älä osta. Epämukava vaate jää kuitenkin kaappiin, vaikka olisikin muuten ihana. Ansaitset parempaa, kuten ansaitsevat myös vaatteet valmistavat ihmiset.

Tyylikästä ja vallankumouksellista sunnuntaita!