Vielä kerran, Flow

Future Islands.

Rakastan festareita. Olen ollut festareilla joka kesä oikeastaan lukioikäisestä asti, yleensä useammankin kerran kesässä, muutaman kerran ulkomaillakin – enkä varmasti jätä menemättä yhtenäkään vuonna ainakin johonkin musatapahtumaan. Mutta, nyt seuraa tunnustus: en ole ollut Flow’ssa sitten vuoden 2011, kun pääesiintyjänä oli Kanye West. Juuri täysi-iän saavuttaneena teltassa nukkuminen, yöhön jatkuva diskojytä ja hapan maku suussa aamuisin houkuttelivat enemmän. En tiedä, mitä tapahtui, mutta mahdollisuus päästä omaan sänkyyn nukkumaan, juoda gin & toniceja lasista ja pukeutua epäkäytännöllisiin kenkiin alkoivat tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta. Tätäkö se aikuisuus sitten on?

No, mikäli aikuisuus tarkoittaa Flow’ta joka kesä, en pane pahitteeksi. Suvilahti on, kuten osasin aiemmalta kerralta odottaa, täydellinen miljöö, ja näin viikonlopun aikana niin monta hyvää keikkaa, että sielu on ravittu oikein kunnolla. Musanörttinä meinaa aina alkaa itkettää, kun näkee oikeasti hommastaan nauttivia ja kaikkensa lavalla antavia esiintyjiä. Varsinkin festarin upeasti päättänyt Florence + the Machine oli tästä aika hyvä esimerkki. Ihana. Ja saanko vielä hehkuttaa, miten hienoa on, että pääesiintyjäyhtyeen taustalla on naiskaksikko? Flow’ssa on tosin aina ollut tosi monipuolisesti myös naisartisteja. Se on tärkeää.

Nyt maanantaina on vähän post-festari -blues. Mieli haikailee jo seuraaville festareille, jotka näillä näkymin koittavat lokakuussa: silloin asunkin jo toisessa maassa! 

Ja vaikka aikuisuus ja Pori Jazz kiinnostaa, niin ainakin vielä kerran haluan kumpparifestareille. Glastonburyssa nähdään?