Uskallan ehkä julistaa, että tahmeus on ainakin osittain ohitettu. Takana on pari hyvää harjoitusta, jotka paitsi lämmittivät mieltä, tuntuivat tehdä. 

Olen käynyt nyt muutamana perjantaina työpäivän päätteeksi astangasalilla ja harkka on kulkenut upeasti. En tiedä onko ilon takana lupaus alkavasta viikonlopusta vai vain riittävän tuhti lounas, mutta harjoitus on ollut niin kertakaikkisen keskittynyttä, että odotan jo seuraavaa. 

Toissapäivänä tunnistin ajattelevani kauppalistan kaltaisia sivuseikkoja vain muutaman kerran puolentoistatunnin aikana. Oli vapauttavaa keskittyä ainoastaan hengittämään ja noudattelemaan tuttua asanakulkua. Kylmä ja kurja sadesää ei paljoa painanut kun nappasin tunnin jälkeen bussin kotiin – mieli oli kirkas.

Hyvää mieltä lisäsi erityisesti viime aikoina kiristellyt vasen olkavarsi. Varsinkin alaspäin katsovat koirat ovat aiheuttaneet turhautumista isosta puolierosta johtuen – oikea puoli olisi isosti kaveriaan edellä, mitä liikelaajuuteen tulee. Perjantaina keskitin kaiken ajatuksen tasapainon löytämiseen ja millä tuloksilla: viimeisen kohdalla oikea käsi ei ilmoitellut niin pahasti väsymyksestä, ja vasenkin heräili jostain horroksestaan (tätä ei aina tapahdu, kun jumi tuntuu estävän käden käytön). Jes! 

Tästä saikin oikeastaan hyvän inspiksen siirtyä matolle nyt – perjantaisen fiiliksen ajattelu sai juuri kaipaamaan lisää samanlaista. Jes x 2!