Pari hyvää

Uskallan ehkä julistaa, että tahmeus on ainakin osittain ohitettu. Takana on pari hyvää harjoitusta, jotka paitsi lämmittivät mieltä, tuntuivat tehdä. 

Olen käynyt nyt muutamana perjantaina työpäivän päätteeksi astangasalilla ja harkka on kulkenut upeasti. En tiedä onko ilon takana lupaus alkavasta viikonlopusta vai vain riittävän tuhti lounas, mutta harjoitus on ollut niin kertakaikkisen keskittynyttä, että odotan jo seuraavaa. 

Toissapäivänä tunnistin ajattelevani kauppalistan kaltaisia sivuseikkoja vain muutaman kerran puolentoistatunnin aikana. Oli vapauttavaa keskittyä ainoastaan hengittämään ja noudattelemaan tuttua asanakulkua. Kylmä ja kurja sadesää ei paljoa painanut kun nappasin tunnin jälkeen bussin kotiin – mieli oli kirkas.

downward-dog.jpg

Hyvää mieltä lisäsi erityisesti viime aikoina kiristellyt vasen olkavarsi. Varsinkin alaspäin katsovat koirat ovat aiheuttaneet turhautumista isosta puolierosta johtuen – oikea puoli olisi isosti kaveriaan edellä, mitä liikelaajuuteen tulee. Perjantaina keskitin kaiken ajatuksen tasapainon löytämiseen ja millä tuloksilla: viimeisen kohdalla oikea käsi ei ilmoitellut niin pahasti väsymyksestä, ja vasenkin heräili jostain horroksestaan (tätä ei aina tapahdu, kun jumi tuntuu estävän käden käytön). Jes! 

Tästä saikin oikeastaan hyvän inspiksen siirtyä matolle nyt – perjantaisen fiiliksen ajattelu sai juuri kaipaamaan lisää samanlaista. Jes x 2!

Hyvinvointi Liikunta Mieli

Talviunien tarpeessa

Äh. 

Ihan oikeasti Ä H.

En edes osaa määrittää kuinka kauan kaikki on tuntunut näin tahmealta. Ehkä viikon, kaksi tai kytevästi jopa enemmän. Tuntuu etten ole fiilikseni kanssa ainoa – töissä ihmettelemme milloin kenenkin väsymystä ja kotona huokailen poikaystäväni kanssa ennen iltayhdeksää kuinka unettaa. Homma kuin homma, ja aina vaan vitkastuttaa. 

Matala energiataso näkyy myös halussa harrastaa, mutta se ei valitettavasti ole ainoa hidaste. Myös mieli on muuttunut. Yhtäkkiä kaikki ne ajatukset siitä, että askel (asana) kerrallaan on hyvä edetä, ovat vaihtuneet mahdollisimman äkkiä maaliin -moodiin. Ehkä töissä ilmennyt kiire on siirtynyt myös kotiin. Tympii olla kankea ja rauhaton.

Luin joskus jostain tämän:

Pysy kärsivällisenä, vaikka maailma yllyttää pikaiseen haaveiden toteuttamiseen.

Olen väsymyksessäni saanut takaisin sen osan kärsimättömyyttäni, jonka vielä loppukesästä tunsin olevan poissa. Olen tällä hetkellä kaiken kanssa niin malttamaton, että suorastaan harmittaa se, että olen vasta matkalla, enkä vielä perillä (!!). Tekisi mieli repiä. En tarvitse maailmaa, yllytän itse itseäni.

Oli kyseessä on lyhenevä päivä ja matalammat energiat, tai vaihtoehtoisesti tauosta kankea keho, kärsimättömyydelle saisi antaa kenkää. Ei ole pitkän matkan pikavoittoja. Jokainen harjoitus on voitto itsessään (myös tämä, joka tänään tuntui vähän ankealta, mutta kirvoitti silti hymyn loputtuaan).

 

photo_19.10.2016_18.33.52_0.jpg

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys