Puolivälissä

Muutama viikko sitten opettajani totesi, että otetaanpas vielä yksi asana ja olet puolivälissä.

Matka on alkanut oikeastaan kahteen kertaan. Ensin helmikuisessa Jyväskylässä 2011, jolloin kävin astangajoogan alkeiskurssin Lutakon tanssisalin melskeessä. Intensiivisen viikonlopun jälkeen olo oli kuin höyhenellä, mutta en silti ymmärtänyt, mitä myöhemmin tulen elämääni saamaan. Superjäykkä ja voimaton kehoni ei tuntunut antavan periksi ja harjoitus muuttikin nopeasti muotoaan helpommin lähestyväksi yin joogaksi, josta nautiskelin ihastuttavan Claren opastuksessa aivan viimeisen Jyväskylävuoteni loppuun saakka. 

Toinen kerta oli klassinen Thaimaa keväällä 2014. Viikkojen reissaus ja repunkanto saivat hankkimaan kymppikortin kahden ranskalaistytön ohjaukseen kuumalla Koh Taon saarella. Maisemien muututtua kotimaisiksi tuntui siirtymä matolle Tampereen astangajookakoululla oivalta lääkkeeltä kaukokaipuuseen. Osallistuin uudelleen alkeiskurssille, ja tällä kertaa universumi (tai minä) oli ratkaisevasti eri asennossa, sillä sillä tiellä ollaan edelleen. 

En oikeastaan ole osannut ajatella puoliväli-näkökulmaa, sillä tähän saakka tekemäni sarja on saanut niin hurjasti syvyyttä harjoittelun myötä eikä edistymistä oikein tule laskettua asanoiden määrässä – mittailen mieluummin yleistä oloa, ryhtiä ja energiaa harjoituksen jälkeen. Ei silti voi kieltää etteikö tuo toteamus olisi tuonut lisää fiilistä tekemiseen! 

Tulevalla viikolla pääsen mysoren pariin vasta torstaina. Nyt tuntuu että draivia riittäisi, joten täytyy laittaa tätä varastoon loppuviikon väsymyksen varalle.