Mattokammo

Ensin tuli lähtö Lontooseen, sitten paha flunssa. Nyt vuorossa on se riemullisin aika kuukaudesta. 

Tauko on venynyt pian kuukauteen ja matka joogasalille tuntuu venähtäneen aivan liian pitkäksi. Olen kyllä tehnyt taudin loppumetreillä rauhallista yin-harjoittelua kotoa käsin, mutta aktivoituminen oikeasti tuntuu nyt tosi vaikealle. Tunnistan mattokammon. 

Vaikka tiedän, että olo harjoituksen jälkeen on ihana, en saa silti aikaiseksi, koska tiedän, että olo ennen harjoituksen päättymistä voi olla vastakohta ihanalle. Sairastelu jumitti koko kehon täydellisesti ja myönnän: jännitän sitä kuinka rankkaa ensimmäiset kerrat tulevat olemaan. 

On siitä onneksi aiemminkin selvitty, ja aion todistaa itselleni että pystyn tähän tälläkin kertaa. Jos tässä jotain hyvää on, niin ainakin tekee mieli harjoitella säännöllisesti kun vauhtiin pääsee – ajatus uudelleenkäynnistelystä on niin kurja.