Haaveilen aamuista jolloin pääsen ensimmäiseksi harjoittelemaan. Voisin tehdä yhden päivän tärkeimmistä asioista hyvällä energialla ja saisin samalla mielettömän startin kaikelle muulle. 

Säännöllinen työaika asettaa kuitenkin omat haasteensa näiden aamujen toteuttamiselle. Töissä tulisi olla jo kahdeksalta, ja matkat, harjoitus ja suihku ehostautumisineen syövät sen verran aikaa, että liikkeellä saisi olla ennen kuin sali aukeaa. 

Onnea on kuitenkin ihana työpari. Torstai oli toivoa täynnä kun suuntasin aamukuudelta bussipysäkille matto kassiin pakattuna. Anna lupasi huolehtia kaikesta konttorilla, ja minä saisin keskittyä rauhassa aamunavaukseeni. Lähetin mielessäni Annalle tuhannet kiitokset kun vastassa oli tämä:

Luonnollisesti kaikki ei mennyt ihan yhtä mukavasti kuin kuukausi sitten, kun harjoittelu oli säännöllistä. Joka paikkaan kolotti, tasapaino oli hukassa ja harjoitus tuntui takkia pukiessa vielä lauantainakin (väärällä tavalla). Sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä, sillä peli on nyt avattu! Aurinkotervehdys sai torstaina sen verran puhtia nousevasta auringosta, että sovimme jo uudesta ajankohdasta aamuharkalle. Niin ihanaa!