Awkward endings – hyvästi Kesämies

Varoitus: includes whining.

Usein aattelen, että olen ihan kohtuullinen ihmistuntija. Aika monesta tyypistä voi muutaman vaihdetun sanan ja olemuksen perusteella saada ihan kohtuullisen oikeaan osuvan vaikutelman. Jos vielä viettää muutamia tunteja tyypin kanssa, voi aika todennäköisesti päätellä, onko tyyppi täys törppö tai onko hänellä noin yleensä käytöstapoja. 

Deittailussa ehkäpä vieläkin selkeämmin, koska konteksti on kohtuullisen rajoitettu. Monesti ekoista sanoista ja katseista voi päätellä aika paljon, ekoista Tinder-viesteistä vielä enemmän. Kesämiehen luokittelin mielessäni hyväksi tyypiksi. Ensin viestien, sitten vielä enemmän olemuksen ja ekan tapaamisen perusteella. Yhden yön hauskan perässä hän ei ollut, antoi hyvänyön suukonkin vasta kolmannella tapaamisella. Meillä oli paljon yhteistä ja älyttömän hauskaa, muusikoita ja sarkasminrakastajia molemmat. Fyysisesti sovittiin yhteen. Taisin jo sanoakin jollekin kaverille että jos hän olisi Helsingissä, tästä voisi tulla jotain siistiä.

Puolitoista viikkoa tapailtiin ja aika monta yhteistä yötäkin siihen jo mahtui. Viimeisellä viikolla Kesämies sairastui flunssaan, ja hiljeni hiukan. Ja sitten hiljeni totaalisesti. Siitähän jo arvelin, että kiinnostus oli lopahtanut, mutta parin päivän hiljaisuuden jälkeen laitoin aika kasuaalin viestin. Arvaatte varmaan, ettei vastausta kuulunut(ja olihan hän viestin kuitenkin nähnyt, kiitos Whatsapp).

howdidi.jpg

 

Eniten ei ärsytä se, että juttu loppui, vaikka tietysti ärsyttää sekin. Eniten ärsyttää se, että voitko j******ta olla aikuinen, ja sanoa, että kiitti, nyt riitti? Onhan se vähän nihkeää mutta ei puolentoista viikon jälkeen mitenkään mahdotonta. Normaalisti deittailemani miehet pitävät siitä, että olen fiksu tyyppi(eräskin oli kertonut äidilleen, että tää on fiksuin nainen jonka on tavannut saati päässyt deittailemaan), miksei se siis johda johtopäätökseen että kohtelias dumppaaminen vois olla aiheellista? Toiseksi eniten tietysti ärsyttää oma virhearvio. Törpöksi sekin osoittautui. God knows että maailma ei tarvitsisi enää yhtään typerää muusikkomiestä. Mutta watchagonnaduu. Lähetin näpäyttävän ”kiitti kaloista”- viestin ja poistin keskustelun ja varmuudeksi blokkasin tyypin. Ennemminkin omaksi mielenterveydekseni. 

Jos puolentoista viikon jälkeen voi sanoa tarvitsevansa reboundin, niin tosiaan tarvitsisin. Ärsytyskerrointa hiukan nostaa se, että kukaan ei vaikuta edes puoliksi niin kiinnostavalta kuin Kesämies, joten miksi vaivautua?

 

kuva: http://cheezburger.com/6027334144

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *