Multa kysyttiin treffeillä onko mulla addiktioita. Mies oli äärimmäisen söpö ja kiinnostava, piti tehdä hyvä vaikutus, ja huomasin aivojeni ajattelevan heti: ei tietenkään!

Pienen mietiskelyn jälkeen ymmärsin sentään myöntää kahvin, jota en edes ensin mieltänyt addiktioksi, kunnes tajusin, että suustani oli tulossa ulos lause: ”se on mulle vähän niinku happea, ei pysty heräämään ilman”. Hups.

Ajauduinkin sitten miettimään,mihinhän muuhun olenkaan synnyttänyt ah-niin-hurmaavan riippuvuussuhteen ja onhan niitä.

1. Ykköseksi pääsee varmaan se kahvi. Ei välttämättä edes kofeiini, vaan ihan rehellisesti kahvi. Mieluiten laadukas, tummapaahtoinen, mutta hädän hetkellä on kaikenlaista automaatti-rainbow-sotkua vedetty, raakanakin. Paitsi siihen makuun, olen myös koukussa kahvihetkiin. Aamukahvin keitto on sitä armollista heräilyaikaa, jolloin ei ole väliä, pysyykö ajatus kasassa. Kahvitauko on ajatusten tuulettamista tai vaikka pitkällä ajomatkalla ihana keidas. Iltakahvit keittelen yleensä kun päivä on paketissa (kofeiini ei pidä minua hereillä) tai jos pitää valvoa yöhön jonkun kirjotushomman kanssa. Kesän helteellä lempiasusteeni on aurinkolasit ja Robertsin jäälatte. Minulla on kahvia juovan ihmisen identiteetti. 

2. Kakkoseksi päässee älypuhelin, niin paljon kuin se hävettääkin myöntää. Loppiaisena ostin ensimmäisen kosketusnäyttöpuhelimeni ja neljännen puhelimen koskaan. Latasin kasan sovelluksia ja nautin siitä että kaikki toimii swiippauksella.Viime aikoina olen tajunnut, että kummasti se puhelin sitten jääkin käteen! Heti ensimmäisenä, kun olen torkuttanut tarpeeksi monta kertaa, tulee tarkistettua fb, ig, päivästä ja kiireestä riippuen hesari ja blogejakin. Sängyssä! Viime vuonna tähän aikaan ei olisi tullut mieleenkään ja hyvin pärjäsin. Näprään puhelinta sängyssä, vessassa, keittiössä, bussissa, luennolla, salilla….you name it. En väitä etteikö whatsapp olisi kätevä mutta tuntuu siltä että on aika repiä tätä symbioosia erilleen. Älypuhelinaddiktio on myös johtanut riippuvuuteen eräästä sovelluksesta, joka on alla omana kohtanaan.

3. Kolmantena taitaa olla sauhuttelu. Älyttömän epäterveellinen tapa, joka varsinkin tuohon kahviin yhdistettynä on aika killeriä esimerkiksi iholle ja selluliitille ja lasten saannille ja mitä näitä nyt on.

   Röökin vetelemisessä näyttää pätevän samat syyt kuin kahvissakin (ja monesti ne tietysti ovat kädessä samaan aikaan): röökibreikki on omaa aikaa, ja aamun ensimmäiset tuntuu parhaalta. Aika usein perustelen sitä myös itselleni silloin jos vituttaa, ja ostan mielummin uuden askin kuin suklaalevyn.

4. Neljäntenä aivan viime aikoina tehty ja ehkä itselleni yllättävin havainto: olen riippuvainen Tinderistä. Tai oikeammin, deittailusta netin tai jonkun sovelluksen välityksellä. Tietysti tulee pokailtua miehiä myös esimerkiksi baaritiskiltä, niinkuin viime tiistaina viimeksi, mutta nettideittailu on ihan eri juttu. Ensinnäkin siitä Tinderistä: swiippailu on koukuttavaa. Voin tehdä sitä kotona eikä ole väliä, miltä näytän. Huonoa päivää voi piristää katselemalla tarjontaa kotimatkalla bussissa. Ja jos olet vähänkään isommassa kaupungissa, kyllä niitä miehiä riittää, eikä tuttujen lukumäärä kasva epämukavan suureksi.                                                                                                                                                                                                             Viehätys näissä liittyy siihen, että en ole vielä löytänyt ketään, jonka takia harkitsisin näistä sovelluksista luopumista; jokainen uusi naama deittipalstalla on uusi mahdollisuus. Tinder-addiktiota aloin tosissani miettiä kun aloin tapailla kesäkollia, joka on niin mahtava tapaus, etteivät muut miehet enää kiinnostaneet (ja kun kesä päättyy, toinen jää Savoon ja toinen Stadiin, joten mitään suurempaa tästä ei tule), mutta silti swiippailin sitä Tinderiä joka päivä.

Kahviadditkiolle en edes oikein halua tehdä mitään, koska, Bukowskin sanoin: ”Find out what you love and let it kill you”. Jos se on kahvi, so be it. Mutta nämä muut ovat kyllä nyt elokuussa mietiskelyn ja toimenpiteiden alla ja varsinkin tuo kolmonen. Nelosesta irti päästäkseni tarvitaan luultavasti joku todella erityinen tyyppi.

Suunnitelmana siis arki, jossa vähemmän aikaa kuluu tuhkakupin ja ruudun ja enemmän oikean elämän äärellä.