Kiitollisuus

Hei kaikki rakkaat lukijat. 

   Toivottavasti perjantainne on sujunut mainiosti joko loman tai töiden merkeissä. Viikonloppu häämöttää edessämme, samoin uusi vuosi. Joko olette tehneet jonkun lupauksen ensi vuotta varten? Itselläni ei ole tapana tehdä uuden vuoden lupauksia johtuen yksinkertaisesti siitä etten osaa ikinä pitää näitä lupauksiani. Lupaukseni ovat koskeneet usein laihduttamista tai kokiksen juomisen vähentämistä. Loppupeleissä onko sillä niinkään väliä laihdutanko vai juonko kokista kerralla monta litraa? Jos olen onnellinen oman ulkonäköni sekä tapojeni kanssa, kai muut voivat antaa anteeksi etten pitänyt lupauksiani? Kuitenkin välttämällä muiden sekä oman mielipahani, jätän uuden vuoden lupaukset lupaamatta.

   Tämä perjantai on toistaiseksi sujunut melko mukavasti. En tiedä, onko syynä kaverin lainaama kirja vai iso kourallinen suklaata sekä yksi jallushotti aamupalaksi (HUOM! En ole alkoholisti. Alkoholi ei kuulu aamurutiineihini. Sairastumiseni myötä haen siitä kuitenkin joskus lohtua. Tänään oli lohtuaamu. That’s it.). 

DSC_0436 (2).JPG

 

DSC_0437 (2).JPG

Päiväni alkoi melko hyvin valtavasta ahdistuksen määrästä huolimatta, mikä on vaivanut minua tiistaista asti. Tietysti keskivaikeaa masennusta sairastavana kunnon tyttönä itkeä tihrutin aamulla muutaman kyyneleen, jotta voisin voittaa Vuoden Masentunut-palkinnon (Odotan sellaisen pystin jakoon, jotta kestän jokaisen synkän päivän ”kunnialla” loppuun. Miksi muuten me masentuneet kävisimme tämän helvetillisen tuskan läpi?). Jos mietitte mistä kyyneleet johtuivat, koin hetkellisen yksinäisyyden ja toivottomuuden tunteen. Kun ei osaa moneen päivään nähdä omaa tulevaisuuttaan tai ajatella maailman kauniita ihmeitä, on kai luonnollista antaa itselleen luvan itkeä muutaman kyyneleen.

DSC_0429 (2).JPG

   Muutaman kyyneleen ja naurujen jälkeen (Suosittelen Henriikka Rönkkösen kirjaa Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita. Olen tunnistanut itseni jo muutaman luvun sisällä sekä olen myös onnistunut saamaan hyvät naurut ensimmäistä kertaa muutamaan päivään.) kokosin itseni, heitin vaatteet ylleni ja suunnistin keskustaan tapaamaan kaveriani, jonka kanssa kävimme taidemuseossa sekä otimme hoitoon kaverini 1,5 vuotiaan pikkuveljen. Kahvittelujen, naurujen ja söpöilyjen jälkeen palasin kotiini, jossa koin uudestaan yksinäisyyden raapaisun sydämessäni. 

IMG_20171229_153810 (2).jpg

 

IMG_20171229_154500 (2).jpg

Poikaystäväni laittoi viestiä ja kertoi päässeensä laivaan kavereidensa kanssa. He viettävät tämän uuden vuoden ulkomailla. Paljastan teille pettyneeni aikalailla kuullessani tämän suunnitelman ja vielä enemmän kun poikaystäväni kertoi lähtevänsä, koska haaveilin viettämämme tämän vuoden vaihtumisen yhdessä. Olemmehan seurustelleet vasta hieman yli seitsemän kuukautta. Tulen kuitenkin viettämään uuden vuoden ystävän kanssa, joka vaati minua hänen seuraansa. Hän ei halunnut ottaakaan sitä riskiä, että päädyn viettämään tätä uutta vuotta yksin. Samaa murehti toinen ystävänikin, mutta hän rauhottui kertoessani etten ole yksin uutena vuotena. Jos olen jostakin kiitollinen, niin näistä kahdesta ystävästäni, tukipilareistani. Toinen ruokki minut tällä viikolla keskellä yötä, kun pyysin hänet luokseni epätoivon vallassa, ja toinen taas kyselee vähän väliä kuulumisiani ja yrittää ymmärtää ja auttaa minua masennukseni kanssa (Hän itse on sairastunut masennukseen pari vuotta aiemmin.). Olen myös kiitollinen poikaystäväni rakkaudesta maksalaatikkoon, sillä ilman sitä jääkaapistani ei olisi löytynyt mitään ruokaa. Poikaystäväni ei voi sietää jouluruokaa ja syökin jouluisin vain maksalaatikkoa, jota sitten varasin häntä varten tälle viikolle jääkaappiini. Onneksi hän ei syönyt kaikkea pois. Jos huomenna saan riittävästi energiaa kävellä kauppaan ja miettiä itselleni jotakin ruokaa, saan itselleni jonkinlaisen lämpimän aterian. Jos kuitenkaan näin ei tapahdu, niin sitten pärjään parilla voileivällä. Masentuneen ruokailu ei aina ole ihanteellista mutta, kuten jo sanoin, odotan sitä pystiä itselleni.

   Kyynelistä, ahdistuksesta sekä hetkittäisistä yksinäisyyden tunteista huolimatta kutsuisin tätä päivää hyväksi päiväksi. Sain nauraa tänään paljon ja uskon naurujen vielä jatkuvan, kun pääsen kirjan pariin. Onhan minulla vielä suklaatakin. Voi juku! Ihanaa perjantaita teille kaikille! Jos en päivitä mitään ennen vuoden vaihtumista, niin toivotan jo ennakkoon Hyvää Uutta Vuotta 2018!

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *