Vastaus

Uskon, että olen löytänyt vastauksen: metsä-ja luontokylpeminen, mutta erityisesti metsäkylpeminen. Eilen kävelin Espoon Keskuspuistossa puolitoista tuntia ilman kännykkää. Väsyin, mutta ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin tunsin olevani vapaa ja levollinen. Välillä pysähdyin metsässä haistelemaan ilmaa, katsomaan ympärilleni ja kuuntelemaan. Tänäänkin kokeilin metsäkävelyä 55 minuuttia ilman kännykkää. Kuljin hyvin hitaasti ja rauhallisesti, tunnustelin puita ja istuin kivellä vähän aikaa tarkkailemassa ympäristöä. Kirjoitin myös journaliin kun istuin ison kuusen lähellä.

Joskus mietin, mitä tapahtui rohkealle lapselle, jolle metsä oli toinen koti ja joka ei pelännyt loukkaantumisia, punkkeja, ampiaisia ja muita hyönteisiä, likaa ja tikkuja. Tänäänkin kun istuin metsässä ja kuulin ääniä, joita en tunnistanut, hätkähdin ja käännyin katsomaan. Minusta on tullut ylivarovainen kun ennen katsoin ja luin paljon uutisia onnettomuuksista, rikoksista ja muista ikävistä asioista. Vaatii vielä paljon aikaa kunnes olen taas se sama rohkea lapsi.

Pidän nyt viikon taukoa sosiaalisesta mediasta, erityisesti Facebookista. Annan muiden mielipiteiden vaikuttaa liian paljon itseeni. Viime yönä kun oli vaikea nukkua, päähäni äkkiä tuli ajatus, että voisin kokeilla bullet journalia. Olen kokeillut menneisyydessä 2 kertaa mutta se on aina kaatunut kun olen vertailut omaani muiden bullet journaleihin. Vertailu on pahin viholliseni ja se juuri voimistuu sosiaalisen median kautta. Vertailen usein itseäni myös ammattilaisiin, joilla on usean vuoden kokemus, kun taas minä olen ihan aloittelija. Voisin taas vain yksinkertaisesti pitää hauskaa kuten lapsena.